Henri Bergson: Nauru – Tutkimus komiikan merkityksestä (suom. Sanna Isto ja Marko Pasanen)
”Aivan ensiksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että komiikkaa ei ole puhtaasti inhimillisten tekijöiden ulkopuolella. Maisema voi olla kaunis, viehättävä, ylevä, merkityksetön tai ruma, mutta ei koskaan koominen. Eläimelle nauretaan, mutta vain jos sillä on yllättäen inhimillinen asento tai ilme. Hatulle nauretaan, mutta silloin ei pilkata huopaa tai olkia, vaan sitä muotoa, jonka ihminen on sille antanut, sitä inhimillistä oikkua, josta se on saanut muottinsa.”
Mitä nauru tarkoittaa? Mikä meitä oikeastaan naurattaa? Tähän ranskalainen Henri Bergson pyrkii löytämään vastauksia. Olen vain selaillut tätä kirjaa, mutta nyt otan lukuun sillä takakannen tekstillä on minulle nyt merkitystä toisin kuin aikaisemmin, ennen Marcel Proustia:
Bersonin ”teoria ajasta innoitti paitsi filosofeja, myös Marcel Proustia, jonka Kadonnutta aikaa etsimässä on juuri sisäisen ajan ja merkityksen järjestyksen luomista muistin avulla.”
Bergsonista löytyy vuonna 2019 kirjoitettu elämäkertakin. Listalle.
