Milla Peltonen: Erakot
”Yhteiskunta on huonossa jamassa ja siten voisi siitä eristäytyminen olla paikallaan.”
Ami Telilä, kullankaivaja
Sehän se kieltämättä käy välillä mielessä…
Milla Peltosen kirja Erakot oli ilmestyessään jäänyt minulta huomaamatta. Onneksi myöhemmin huomasin tämän. Kirja on aarre! Se kuvaa suomalaista erakkoutta, niin faktapohjaisesti kuin tarinoin. Se antaa erakoille itselleen äänen. Miksi, miten ja mitä vaikutuksia erakkoudella ihmiselle on.
Viktor Koivula, erakko – Seppo Partanen kertoo
”Pitkän talven jälkeen vietin hänen kämpässään muutamia päiviä jäiden lähdön aikoihin toukokuussa. Nämä päivät hän puhui ja minä kuuntelin nukahtaen välillä kämpän makuulaverille. Luulen Viktorin puhuneen koko nukkumiseni ajan, sillä herätessäni tarina jatkui samasta aiheesta, josta edellinen mielikuvanikin oli. Tullessani kämpälle hän teki heti alkuun selväksi sen, ettei häntä lainkaan häiritse, jos välillä nukahdan. Puhetta oli talven yksinäisinä viikkoina jäänyt varastoon.”
Erakkous on jonkinlainen henrydavidthoreaulainen romanttinen unelma, mutta on siinä toinenkin puoli.
”Jos erakoksi ryhdytään voimien vähyydessä, alavireisenä ja vähän masentuneenakin, voi erakkous kääntyä itseään vastaan. Riski kasvaa suureksi etenkin silloin, jos kontaktit muihin ihmisiin katkeavat lähes kokonaan. Edessä voi olla passiivinen erakoituminen, epätoivoinen syrjäytyminen, joka pahimmassa tapauksessa johtaa itsetuhoon.”
”Tilapäinen eristäytyminen voi toimia voimana, joka ylläpitää ja uudistaa elämää.”
Ja lopulta Mustavuoren erakko sanoittaa kirjassa jotain tosi hienoa:
”Outo ei välttämättä ole yhteiskuntakelpoinen, mutta hän varsin on kosmoskelpoinen.”
