Petri Tamminen: Piiloutujan maa
”Vittuuntunut on kuin ohjaaja joka tahtoo ottaa kaikki kohtaukset uusiksi. Hän ärähtelee heti heräämisen hetkestään lähtien. Aamiaispöydässä hän ei koske ruokiin: se piristäisi ja saattaisi laimentaa kiukun, jolla hän pitää toiset kurissa. Jos hän joutuu hillitsemään itseään – hymyilemään anopille tai vieraitten lapsille – hän tekee sen tuskaisena kuin oikoisi revähtäneitä jäseniä.
Omantunnon ääni käskee vittuuntunutta lopettamaan. Hän häpeää käytöstään. Hän näkee tulevan tappionsa. Hän viivyttää sitä kiukkuaan kiihdyttämällä. Tunnetila on sama kuin maalivahdilla, joka kauhoo kiekon selkänsä takaa ja hakkaa mailaansa ja huutaa tuomarille. Ympäröivä maailma on kuin se tuomari, joka katsoo ilmeettömänä takaisin.
Järkevä ihminen ei vittuunnu. Hän ahdistuu. Ahdistus on piilo. Ahdistus vapauttaa. Sen suojiin arjen väsymys ja velvollisuudet eivät ulotu. Sen syövereissä maallinen unohtuu. Tilalle tunkee kyllä tajunnan meteli ja tunne siitä että kaikki on mennyttä, mutta sen kestää. Kaikki saakin nyt mennä. Tällä tavoin ahdistunut lepää. Tällä tavoin ahdistunut on maailmasta ja sen säännöistä lomalla. Faust myi sielunsa, ahdistunut antaa sen ilmaiseksi.”
Piiloon haluava löytää sellaisen mistä tahansa. Petri Tammisen mukaan mm. vintiltä, ihmisjoukoista, kotoa, Somerolta, metsästä, hautausmaalta, hiekkakuopasta tai kirjoista. Kuka meistä ei olisi halunnut joskus piiloon. Keskellä Stockmannin kosmetiikkaosastoa yhtäkkiä tuntuu siltä, ettei kestäkään ihmisiä ja ärsykkeitä ja haluaa paeta, minne? Autoon, parkkihalliin, vessakoppiin, Akateemiseen. Kirjakauppa on aina turvallinen piilo. Voi tutkailla kirjoja, eristäytyä kuplaan…
Sain muutama päivä sitten vihdoin hankittua Helena Juntusen ja Petri Tammisen kirjan Joskus liikaa, aina liian vähän. Jätin sen ruokapöydälle, josta mieheni nappasi sen ja rupesi lukemaan. Vähän ajan kuluttua kuului: ”tää on aivan fantastista kamaa!”. On siis mitä odottaa : )
Petri Tammisesta olen aikaisemmin kirjoittanut mm. täällä ja täällä ja täälläkin. Tamminen on lempikirjailijoitani.
