Larry Hagman (with Todd Gold): Hello Darlin’
“As it was originally written, Dallas was really about Patrick Duffy and Victoria Principal. She was from the wrong side of the tracks and we were the rich family and they were getting married, they loved each other, blah, blah, blah. It was focused on them. I was just the brother…”
Larry Hagmanin elämäkerta on virkistävimpiä, hauskimpia ja hulluimpia elämäkertoja, joita olen lukenut. Kuulun toki siihen sukupolveen, joka perjantai-iltaisin istui telkkarin ääressä ihastuen ja vihastuen Ewingin öljyperheen kanssa. Hyveellinen Pamela, ilkeäksi pettymyksistään muuttuva Sue Ellen, hurskasteleva Bobby, täydellinen Miss Ellie, vahva Jock, akuankkamainen Cliff, aikuiseksi kasvava Lucy… Ja sitten JR. Ehdoton tähti, joka elämäkerrassaan kertoo, kuinka lopulta puski itsensä sarjan päähenkilöksi. Larry Hagman vaikuttaa määrätietoiselta ja hullulta tyypiltä, joka keksii milloin mitäkin. Samalla tämä vaikuttaa lämpimältä ja empaattiselta hahmolta, joka eli ”täysillä” ja ehkä vähän ylikin, kun maksakin piti kesken kaiken vaihtaa. Ennen kaikkea hän vaikuttaa mielettömän hurmaavalta ihmiseltä. Ja sitähän JR:kin oli, eihän tästä voinut olla pitämättä kaikesta itseriittoisuudesta ja ahneudesta huolimatta. Lopulta Hagman eli 81-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 2012.
Tämä on outo kirja. Jotenkin vähän nolo. Mutta samalla tämä on niin elämänmyönteinen kirja siitä, kuinka elämää ei kannata ottaa liian tosissaan, että aina kun näen tämän, hymyilen.
“In this book, I’m going to describe how I did my best. A lot already has been said about me. I’ve been described as the Mad Monk of Malibu, the kooky actor in the caftan who led flag parades up and down the beach, didn’t speak on Sundays, and occasionally roared up to the grocery store on a Harley while dressed in a yellow chicken suit. It’s also no secret that I’m a recovering alcoholic whose life has been prolonged by a liver transplant.
It’s all true, but there’s more to say, lots more. Some of it’s funny, some of it’s serious, and some contains the wisdom that comes from discovering that having it all doesn’t mean you actually have it all.”
