Edouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset (suom. Lotta Toivanen)
”Olin ilmeisesti unohtanut, että ennen syntymääni äiti oli ollut vapaa – ja onnellinen?
Olin kyllä varmaan ajatellut asiaa toisinaan, asuessani vielä kotona, sitä että kerran äitikin oli ollut nuori ja täynnä unelmia, mutta kun löysin valokuvan, en ollut ajatellut sitä enää aikoihin, koko ajatus oli niin abstrakti.”
Edouard Louis on mielettömän taitava kuvaamaan inhimillistä vuorovaikutusta, ihmisen sisäistä maailmaa ja ristiriitoja niin itsen kuin muiden kanssa. Naisen taistelut ja muodonmuutokset kertoo äidistä, voiko äidin nähdäkin sisäpuolelta, ihmisenä, joka on ollut nuori, vapaa, onnellinen, unelmoiva olento? Miksi äidin elämästä tuli sellainen kuin siitä tuli ja onko siitä jotain opittavaa?
Olen parhaillaan oman äitini kanssa lokakuun Ranskan maaseudulla, ja matka mahdollistaa toki myös tarkkailun monesta näkökulmasta.
Louisin kirja ei ole kuitenkaan pelkkä haavemainen äidin tarkastelukertomus vaan myös tarina muodonmuutoksesta, johon elämä meitä työntää tai joihin itsellämme on pyrkyä. Joskus/usein taistelun kautta. Kaikissa pienoisromaaneissaan Louis ottaa kantaa myös yhteiskunnalliseen viitekehykseen, niin tässäkin.
”Äiti uskoi, että oli ansainnut toisenlaisen elämän ja että tuo elämä oli olemassa jossain, abstraktilla tasolla, jossain virtuaalimaailmassa, että se häilyi ihan piirun päässä ja että hänen elämänsä todellisessa maailmassa oli pelkän sattuman oikusta sellaista kuin se oli.”
