Banana Yoshimoto: Kitchen (suom. Kai Nieminen)
”Keittiö on minulle maailman rakkain paikka. … Minä ja keittiö, muuta ei ole jäljellä. Pikkuriikkisen lohdullisempi ajatus kuin että olisin aivan yksin. Kun olen hyvin väsynyt, mieleeni ajelehtii kaikenlaisia ajatuksia. Niin kuin että kun kuolema joskus tulee toivoisin kohtaavani sen keittiössä. Haluan katsoa sitä pelottomasti silmästä silmään, yksin kylmässä tai toisten seurassa lämpimässä, kunhan vain keittiössä.”
En muista tästä kirjasta oikein mitään. Muistan sen olleen lämmin ja surullinen, kevyt ja raskas. Älyttömän suosittu se tuntui olevan ilmestyessään (suomeksi 1996). Jonkinlainen ilmiö. Pieni ja silti syvä. New York Timesin arvio kirjasta löytyy täältä.
Muistan lukeneeni Yoshimotolta vielä suomeksi kirjan n.p. ja The Lake, jota ei taideta olla suomennettu. The Lake oli kiinnostava jälleen tunnelmaltaan, oli helppo muistaa, että Yoshimoto on pitänyt yhtenä innoittajistaan Stephen Kingiä. Hän on todennut itse kirjoittavansa erityisesti siitä kuinka joku kauhea kokemus muokkaa ihmisen koko elämää. Kitchenin jälkisanoissa hän toteaa näin:
”Kirjoitan, koska olen jo kauan halunnut sanoa yhden tietyn asian, ja oli mikä oli aion jatkaa kirjoittamista kunnes saan sen täysin sanotuksi. Tämä kirja sisältää tuon itsepäisyyteni historian peruskuvion.”
