Anne Lamott: Bird by Bird
”I taped Hillel’s line to the wall by my desk: ‘I get up. I walk. I fall down. Meanwhile, I keep dancing.’ The way I dance is by writing. So I wrote about trying to pay closer attention to the world, about taking things less seriously, moving more slowly, stepping outside more often. Eventually what I was writing got funnier and compassion broke through, for me and also for my writer friend.”
Anne Lamottin Bird by Bird on kirja juuri niihin hetkiin, kun tuntuu siltä, että mistään ei oikein tule mitään ja kaikkea on liikaa, jotta siitä voisi selviytyä. Lamott kertoo siinä veljensä tarinan: 10-vuotiaalla pojalla oli 3 kuukautta aikaa tehdä koulutehtävä, joka liittyi lintujen tunnistamiseen ja raportin kirjoittamiseen. Kuinka ollakaan, poika päätti lykätä sitä mukavampien tehtävien pauloissa, kunnes raportin deadline oli seuraavana päivänä ja valmiina ei ollut riviäkään. Kun hän keittiön pöydän ääressä itki tehtäväänsä, antoi isä neuvon: tässä ei auta mikään muu kuin edetä. ”Take it bird by bird buddy”.
Parhaat kirjoittamisen opukset tuntuvat olevan myös parhaita self help -kirjoja. Ja tämä on muuten mielestäni yksi parhaista.
“The very first thing I tell my new students on the first day of a workshop is that good writing is about telling the truth.”
