Larry McMurtry: Walter Benjamin at the Dairy Queen
“Susan Sontag is a reader who can almost be said to sweat literature – it is in her juices, as basketball is in Michael Jordan’s.”
Larry McMurtry on ehkä suomenkielisessä maailmassa hieman tuntematon hahmo. Parhaiten tämä kenties tunnetaan kirjastaan The Lonesome Dove, josta tehtiin tv-sarja tai kirjastaan Hellyyden ehdoilla, josta ilmestyi elokuvaversio 80-luvun alussa. Hän on myös (Diana Ossanan kanssa) kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksen elokuvaan Brokeback Mountain, joka perustuu Annie Proulxin novelliin.
Itse tunnen McMurtryn siitä, että mieheni on jonkinlainen fani ja on lahjoittanut tämän kirjoja minulle. Fanius liittyy ehkä tämän kirjoittamiseen, tai sitten tämän kirjarakkauteen. McMurtry kirjoittaa kaikissa muistelmissaan (niin tässäkin) kirjoistaan, joita tällä olikin satoja tuhansia.
Mitä tekemistä Walter Benjaminilla sitten tässä on? McMurtry pohtii Walter Benjaminin ajattelua ja sitä kuinka ympäristö vaikuttaa siihen kuinka ajattelemme ja vertaa eurooppalaista kaupunkilaisajattelua omaan kasvuympäristöönsä Texasissa.
”… how many centuries of settled urban experience does it take to produce a Proust or a Virginia Woolf?”
Hän lähestyy myös omia lempikirjailijoitaan Walter Benjaminin kautta, joka on kirjoittanut mm. esseen Proustista.
“Walter Benjamin said Proust was the Nile of language; if he was the white Nile, then Virginia Woolf, in her diaries and letters, may have been the Blue – and joining these great waters were the long tributaries of Joyce, Lawrence, Musil, and many others. Most of my reading life has been a trip to those Niles, into the riverine abundance of European literature, much of it a long requiem, of which a late and serenely beautiful example is W. G. Sebald’s The Emigrants.”
Hän kertoo omasta sydänleikkauksestaan, jonka yllättävänä sivuvaikutuksena menetti kykynsä lukea. Ennen leikkaustaan hän oli lukenut Proustia ja Virginia Woolfia ja pitää näitä viimeisinä kirjailijoina, joita luki ”entisenä itsenään”. Hän sanoittaa hienosti ja hieman surullisesti identiteettiä, sen häilyvyyttä ja itseä:
”These two great word givers were the end of a way of reading, for me, and it is to them, frail Marcel and mad Virginia, that I go when I want to recover a sense of who I was. It may be that who I was was a man with a certain way of reading.”
Kiinnostavasti tämä punoo omaa lukijaidentiteettiään ja kirjojen keräämisidentiteettiään taustaansa ja kuinka on ratkaissut ongelmansa:
“Literature, as I saw it then, was a vast open range, my equivalent of the cowboy’s dream. I felt free as any nomad to roam where I pleased, amid the wild growth of books. Eventually I formed my own book herds and brought them into more or less orderly systems of pasturage.”
“I learned early that the kink in my attachment to Archer County, and to wet Texas in general, was that the place was bookless. This problem kept me elsewhere for thirty or so years of my life but I solved it eventually by bringing about a quarter of a million books to this little town, twenty thousand of my own and another two hundred thousand or so in the bookshops that I opened here.”
Olen käynyt tämän Archer Cityyn perustamassa kirjakaupassa, joka on jättimäinen varastohalli täynnä kirjoja. Hyllymetreittäin lattiasta kattoon kirjoja. Olen käynyt myös siinä Dairy Queenissa, joka on kirjan kannessa. Muutama vuosi käyntimme jälkeen, vuonna 2021 McMurtry kuoli 85-vuotiaana. McMurtryn kirjakaupan periaate?
“The iron rule in a bookshop is that good books don’t pull bad books up; bad books pull good books down.”
