Epiktetos: Ojennusnuora (suom. Kaisa Jaakkola)
Nythän kävi niin, että tässä vuodessa onkin yksi ylimääräinen lukupäivä, karkauspäivä, joka on tänään!
Samalla haluan muistuttaa, että en lue kirjaa päivässä!
Tässä ”sarjassa” – kirjahyllystä – siivoan kirjahyllyäni yksi hyllyväli kerrallaan ja käyn läpi kirjoja, jotka ovat tehneet itseeni vaikutuksen, outoja, ihania, vaikeita, kauniita, lempikirjoja ja kuriositeetteja, lukemattomiakin.
Yksi niistä on tämän päivän valinta, viimeinen B-hyllyvälistä ennen kuin siirrytään maaliskuuhun: Epiktetos: Ojennusnuora. Olen saanut kirjan lahjaksi, se on ostettu divarista, maksanut 10 euroa ja sen on omistanut Kaisa Koistinen, joka on kauniilla kaunokirjoituksella kirjoittanut nimensä ensilehdelle.
Avaan sen summamutikassa sivulta 37:
”Älä vaadi tapahtumain tapahtumista sinun tahtosi mukaan, vaan toivo niiden käyvän juuri niin kuin ne käyvät, niin saat nauttia rauhaa.”
(Mummini totesi aina: ”Antaa tapahtumien tapahtua.”)
Filosofi Esa Saarinen kertoi jossain, että lukee usein niin, että nappaa kirjahyllystä kirjan ja avaa sen jostain kohdasta, lukee hetken, ottaa sen mitä siitä sillä hetkellä saa ja siirtyy muihin hommiin.
Otetaan siis vielä toinen kohta. Sormi osuu sivulle 60:
”Jos joku jättäisi sinun ruumiisi jonkun vastaantulijan mielivaltaan, sinä tietenkin vihastuisit, mutta kun sinä jätät mielesi kenenkä hyvänsä herjaajan loukattavaksi ja häirittäväksi, etkö sitä häpeä?”
Tuntuu varsin ajankohtaiselta vielä, ja erityisesti, nyt someaikana.
Entä vielä kolmas ajatelma, sivulla 81:
”Kehnouden merkki on kuluttaa paljon aikaansa pelkästään ruumiinsa asioitten huolehtimisessa, niin kuin ylettömässä urheilussa, ylensyömisessä ja -juomisessa ja muussa eläimellisten tarpeitten tyydyttämisessä. Näitä on tehtävä sivumennen, vaan kaikki toimintamme on tähdättävä henkisen puolemme huolehtimiseen.”
Epiktetos oli antiikin kreikkalainen filosofi, stoalainen tietoviisas, joka eli 50-120 jkr. Hän oli vapautettu orja, joka pyrki elämään vaatimatonta elämää. Kun Rooman keisari Domitianus karkoitti filosofit Roomasta tämä muutti asumaan Nikopoliin ja perusti oman filosofikoulunsa.
Kirjan alussa on suomentajan kirjoittama johdanto, joka päättyy:
”Epiktetoksen merkitys ei silti ole käytännöllistä arvoa vailla, saatikka tarpeeton meidänkään ajallemme; olisipa useinkin terveellistä, tarpeellista ja hyödyllistä palata Epiktetoksen menetelmään siveellisen sivistyksen opettamisessa, järkiperäisillä syillä ohjata kansaa kasvavaa elämän puhtautta etsimään ja totuutta tavoittamaan. – Siinä mielessä tämä Ojennusnuora on suomeksi toimitettu.
No jaa, en ehkä ilmaisi asiaa ihan noin, mutta onhan se varsin komea ajatus etsiä elämän puhtautta ja totuutta.
