Porfyrios – Sielullisten vahingoittamista vastaan (suom. ja selitykset Liisa Kaski)
”En siis todellakaan läksytä niitä muita, jotka eivät ole tällaisia – emmehän me arkielämässäkään anna samaa neuvoa sille, joka nukkuu ja pyrkii varustautumaan unettavilla asioilla, jotta onnistuisi nukkumaan koko elämänsä, kuin sille, joka tahtoo kiivaasti ravistaa unen pois ja järjestää kaiken omaa valveilla pysymistään palvelemaan.”
Liian monta kertaa erilaiset ”elämäntapaoppaat” tyytyvät monitulkintaisiin ja ehkä vähän hurskasteleviin ajatuksiin, jotka päästävät ihmisen helpolla. Ei Porfyrios. Vastaanpanematonta, loogista tykitystä aiheesta, joka pakottaa tosissaan pohtimaan myös omaa suhtautumista aiheeseen, omaa moraalikäsitystä.
”Jos nyt siis sodat ja nälänhädät ovatkin olleet syynä muiden eläinten syömiselle, ei moista käytäntöä pidä alkaa harjoittaa myös nautinnon vuoksi, aivan kuten emme ole ihmissyöntiäkään hyväksyneet. Eikä se että eläimiä on uhrattu tietyille voimille tarkoita, että eläimiä pitäisi myös syödä – eiväthän ihmisiäkään uhranneet syöneet tämän takia ihmislihaa.”
”Alkajaisiksi, kuten myös Plutharkhos sanoo, jos luontomme onkin riippuvainen jostakin tietystä ja käytämme sitä hyväksemme, ei epäoikeudenmukaisuutta silti pidä venyttää huippuunsa ja ulottaa kaikkiin. Vahingon tuottaminen tiettyyn rajaan asti on varmasti sallittua ja luvallista välttämättömyyksien vuoksi – sikäli kuin on vahingoittumista ottaa kasveilta jotakin, vaikka ne pysyvätkin elossa – mutta toisten tuhoaminen ja tappaminen voiton ja nautinnon takia on silkkaa raakalaismaisuutta ja vääryyttä. Eikä tästä pidättäytyminen tee elämisestämme vähäisempää tai estä meitä elämästä hyvin.”
Kirja sisältää myös Tua Korhosen kirjoituksen Porfyrioksen uusplatonismi ja antiikin eläinfilosofian perintö sekä Miira Tuomisen kirjoituksen Porfyrios oikeudenmukaisuudesta, jotka taustoittavat ja tuovat ajattelun nykyaikaan hienosti.
”Samoin näyttää siltä, että Porfyrios argumentoi myös eläinten sisäisen järkikyvyn puolesta yleisten samankaltaisuuksien nojalla vetoamalla eläinten kykyyn ennakoida tulevaa, kokea tunteita, omaksua hyveitä ja paheita, erottaa sen, mikä on haitallista, siitä mikä on niille sopivaa ja niin edelleen. Olisi yhtä ongelmallista olettaa, että eläimillä ei ole järkeä, kuin että ihmisillä, joiden aistit ovat monin verroin muita eläimiä heikommat, ei olisi aistikykyä lainkaan. Ero ihmisten ja muiden eläinten järkikyvyssä on siis vain aste-ero, ei ero siinä, että ihmisellä on järki ja muilla eläimillä ei.”
Pyrkimys kasvissyöntiin, jopa vegaanisuuteen saa vahvistusta. Yhä vielä toimin puutteellisesti, mutta viesti melkein 2000 vuoden takaa on otettu vastaan.
