J. Krishnamurti: What Are You Doing With Your Life?
“Life is a well of deep waters. One can come to it with small buckets and draw only a little water, or one can come with large vessels, drawing plentiful waters that will nourish and sustain.”
Jo pelkkä kirjan nimi saa aikaan halun lukea tämä, sillä tietääköhän sitä koskaan mitä oikein on tekemässä?
Olin eilen katsomassa Cirkon tuottamaa esitystä Sacre Tanssin talossa (hämmästyttävän, läkähdyttävän upea!) ja koska mieleni on sellainen kuin on, pohdin koko esityksen ajan, mitä taiteilijat meille oikein haluavat sanoa. Mielleyhtymä, joka minulle teoksesta syntyi, oli, että elämä on mieletöntä poukkoilua sinne ja tänne, sattumanvaraisestikin. Sen aikana me kiinnitymme ihmisiin, haluamme toista ihmistä, sinkoutuaksemme taas etäälle. Hahmotamme elämää myös kilpailuna, jossa pyrimme nousemaan korkeammalle kuin muut. Toisaalta noustaksemme korkeammalle, tarvitsemme toistemme olkapäitä. Etäällä muista voimme huonosti, lähellä muita joudumme törmäyksiin. Lopulta kuolemme.
Kysymys What Are You Doing With Your Life? on siis mielestäni aina ajankohtainen. Jos ei muuten niin eräänlaisena tilinteon hetkenä ennen kuin on myöhäistä: elänkö elämää, jota toivoisin eläväni?
Krishnamurti oli erikoinen ja kiehtova ihminen, joka ”löydettiin” guruksi ja kieltäytyi siitä asemasta. Silti tästä tuli guru. 90-vuotiaaksi elänyt mies kulki ympäri maailmaa pitämässä puheenvuoroja ja perusti nimeään kantavia kouluja Englantiin ja Yhdysvaltoihin, puheista tuotettiin kirjoja, joista tämäkin on yksi. Krishnamurtin ajattelun perustana on yhteinen ihmisyys. Rauha ja onnellinen elämä on mahdollista vain silloin kun ymmärrämme olevamme ensisijaisesti ihmisiä, emme kristittyjä, hinduja, muslimeja, kantasuomalaisia tai maahanmuuttajia. Ihmisen mielen luomat rajoitteet, laatikot, joissa olemme itse ja toiset, joihin työnnämme ”ne muut” luovat pelkoja ja surua. Jos käsitän oikein Krishnamurti ajattelee yhteisyyden ymmärryksen olevan syvällinen valinta, oivallus, ei pelkkä pinnallisen ajattelun lopputulema. Kun luovumme erottavista tekijöistä, tilalle voi tulla rakkaus ja myötätunto. Krishnamurti koki itse kuulumattomuutta mihinkään kansalaisuuteen, kulttuuriin tai uskontoon. Ryhmään kuuluminen erottaa ihmiset ”meihin” ja ”niihin muihin” ja johtaa konfliktiin, pahimmillaan sotaan.
Miten tuleekin mieleen, että tämä on edelleen varsin ajankohtaista. Kovin moni meistä ei ehkä ole vielä saanut oivallusta. Puhun myös silloin itsestäni.
“What we must realize is that we are not only conditioned by environment, but that we are the environment – we are not something apart from it. Our thoughts and responses are conditioned by the values which society, of which we are a part, has imposed upon us.”
Ehkä pitäisi ottaa tämä kysymys päivittäiseksi: mitä oikein teen elämälläni?
