Tätä kuvan kirjaa en ole vielä lukenut. Olin tilannut kirjan Amazonista, mutta kun sen tuleminen kesti, kävin Akateemisessa, jossa se jo oli hyllyssä ja nappasin kirjan heti mukaan. Parin päivän kuluttua toinen tuli postissa. Kiinnostavasti kannet olivat erilaiset ja jäin miettimään, kumpaan kallistuisin. Jos valitsisin kirjan vain sen kannen perusteella, kumman kaa lähtisin kotiin? Vaikka pidän oikeanpuoleista kauniimpana, ehkä silti tarttuisin vasemmanpuoleiseen, sillä se on hätkähdyttävämpi, terävämpi. Ehkä pitää lukea kirja ja palata kansiasiaan sen jälkeen. Yritän kuitenkin (ehkä) säästää kirjaa elokuuhun…
Jos kirjojen kannet kiinnostavat, suosittelen Chip Kiddin todella inspiroivaa Ted talkia. Chip Kidd on kustannustalo Alfred A Knopfin graafikko, joka suunnittelee kirjojen kansia, on mm. Haruki Murakamin kansisuunnittelija.
Törmäsin itsekin tähän Ted Talkiin vasta vähän aikaa sitten.
Chip Kidd teki ison vaikutuksen.
Tämä rakastaa työtään, mikä on aina kiehtovaa ja inspiroivaa. Kidd käyttää selvästi kansiin paljon aikaa ja vaivaa ja viitsii tunkeutua kirjaan perusteellisesti. Hän lukee kirjan useampaan kertaan ja muodostaa käsityksen siitä miltä tarina ”näyttää”. Kansisuunnittelu on jotain paljon syvempää kuin vain se miltä kirja näyttää. Kiddin mukaan kannen pitää saada lukija rakastumaan kirjaan jo ennen kuin tämä on avannut sen.
Nopeiden käänteiden maailmassa, jossa huseerataan montaa asiaa pinnallisesti, tekee hyvää muistuttaa itseäänkin vaivan arvosta. Loistavaa ei yleensä saa aikaan vahingossa, siihen täytyy nähdä vaivaa, tehdä työtä. Idea voi tulla suihkussa tai kävelyllä, mutta jos ajattelutyötä ei tee, ei idea ilmesty tyhjästä. Jos varsinaista työtä ei tee, idea jää päähän.
Kidd kunnioittaa kirjailijan työtä, mutta ei mielistele kirjailijaa. Ei yritä jäädä tämän varjoon ajatellen, että ”tekstihän on tärkeintä” vaan täräyttää mielettömän visuaalisen näkemyksen kirjasta, jotta siihen pakostakin haluaa tarttua. Kiddin kannet ovat todella hätkähdyttäviä, kuin julisteita. Eivät mitään sanomattomia, eivät aina kauniita perinteisellä tavalla nähtynä, mutta voimakkaita, upeita. Taideteoksia.
Kannella on monta tehtävää, mutta Kidd kuvaa tehtävän lopulta aika yksinkertaisesti ja tyhjentävästi: kansi on portaali kirjailijan maailmaan. Silloin sen pitää yhdistää nämä kaksi: kirjoittaja ja lukija. Molempien pitää kokea se omakseen.
Sen pitää sopia kirjailijalle. Kirjailijan pitää kokea, että se on ”oma”. Kansi on kuin vaatteet sille tekstille, jota on joskus tehty vuosikausia ja joka on osa omaa identiteettiä. Joskus matkassa on mutkia, sillä usein teksti-ihminen puhuu eri kieltä kuin visuaalisesti suuntautunut ihminen.
Samalla kannen pitäisi houkutella tekstin pariin. Sen pitäisi herättää huomio kirjakaupassa, jossa samaa huomiota pyrkivät herättämään sadat muut kirjat. Joskus olen ostanut kirjan pelkästään kansien perusteella. Usein silloin, jos olen matkoilla, tutustun paikallisen kirjakaupan tarjontaan ja tartun johonkin itselleni uuteen kirjailijaan ja tämän kirjaan.
Kidd ja tämän työ (yli 30 vuotta kansisuunnittelijana) on kiinnostava myös siksi, että se edustaa rohkeaa linjaa. Aika usein kansi on vähän tylsä, mitäänsanomaton, turvallinen. Ihan kuin kannella yritettäisiin olla herättämättä huomiota, ettei se vain ärsytä, torju mahdollisia lukijoita. Sen mahdollisuus säväyttää ja houkuttaa jätetään käyttämättä.
Kidd on tehnyt erittäin kiinnostavan kirjan töistään vuosien varrella, kirjan esipuheen on kirjoittanut Haruki Murakami.
Kiddin Ted Talk kannattaa katsoa siis täältä. Tässä myös haastattelu Kiddin ajatuksista omasta urapolustaan.
