Näin kirjailija Anja Snellman totesi muutama vuosi sitten Helsingin kirjamessuilla tullessaan  Levottoman lukijan osastolle, jossa joukko ihmisiä istui hiljaa lukemassa Proustia.

Ajatus jäi mieleen.

Lukeminen mielletään usein yksinäiseksi tekemiseksi. Kirja avataan yksin, siihen uppoudutaan omassa tahdissa ja sen maailma syntyy lukijan mielessä. Samaan aikaan kirjat ovat kuitenkin yksi vahvimmista tavoista liittyä muihin ihmisiin. Kirjojen ympärille syntyy keskusteluja, lukupiirejä, festivaaleja ja messuja. Kirjamessuilla ihmiset tungeksivat yhdessä kirjojen ympärillä, kuuntelevat kirjailijoita ja puhuvat lukemisesta.

Miksi emme voisi olla yhdessä myös lukien?

Tästä ajatuksesta syntyi Lukureivit.

Elämme ajassa, jossa ympäröivä maailma tuntuu ajoittain kaoottiselta ja ihmisten välinen yhteys digitalisoituu yhä voimakkaammin. Olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme, mutta emme välttämättä koe olevamme yhdessä. Samalla tuntuu heräävän uudenlainen kaipuu yhteisöihin, paikkoihin ja tilanteisiin, joissa ihmiset todella jakavat jotain keskenään.

Yhteisön ei tarvitse tarkoittaa samanmielisyyttä tai jatkuvaa keskustelua. Itse asiassa paras yhteisö on sellainen, ettei se tuputa yhteistä ideologiaa tai opinkappaleita vaan se on yhdessä utelias. Lukevat ihmiset ovat parhaimmillaan sellainen yhteisö. En yhtään ihmettele, että lukupiirit ovat juuri tässä ajassa niin suosittuja. Se yhdistää hiljaisen oman lukemisen ja samalla sosiaalisen jakamisen kokemuksen.

Mutta mitä jos yhteisö muodostuisi siitä, että ihmiset ovat samassa tilassa mutta eri maailmoissa, jokainen oman kirjansa sisällä. Jos hiljaisuus ei ole yksinäistä vaan jaettua keskittymistä?

Lukureivit syntyi halusta tehdä yksityisestä kokemuksesta hetkeksi yhteinen.

Ajatus on simppeli: ihmiset kokoontuvat yhteen lukemaan. Jokainen tuo oman kirjansa ja uppoutuu siihen. Välillä musiikki, kohtaamiset ja yhteinen tunnelma rikkovat hiljaisuuden. Tarkoitus ei ole suorittaa lukemista, keskustella siitä oikein tai todistaa sivistyneisyyttään. Tarkoitus on antaa lukemiselle aikaa, tilaa ja ehkä vähän kohotustakin.

Nimi Lukureivit ei ole sattumaa. Reiveissä ihmiset kokoontuvat saman rytmin ympärille, mutta kokevat sen jokainen omalla tavallaan. Lukureiveissä rytmi syntyy kirjoista, hiljaisuudesta, musiikista ja siitä kiehtovasta energiasta, joka syntyy, kun suuri joukko ihmisiä kokoontuu jonkun itselleen tärkeän ääreen.

Samalla Lukureivit on pieni vastaliike maailmalle, joka kilpailee tauotta huomiostamme. Puhelin värisee, uutisvirta päivittyy, viestit odottavat vastausta ja keskittyminen katkeaa juuri silloin, kun jokin alkaa tuntua todella kiinnostavalta.

Lukeminen vaatii toista rytmiä: hidastamista, viipymistä ja halua pysyä yhden asian äärellä riittävän kauan.

Ehkä kaipaamme juuri nyt myös sellaista yhteisöllisyyttä, jossa ei tarvitse esiintyä. Voi olla muiden kanssa ilman, että pitää puhua, verkostoitua tai tehdä vaikutusta. Voi vain lukea ja silti kuulua joukkoon.