MeNaiset kysyi muutamalta ihmiseltä kirjavinkkejä kesäksi. Pyyntönä oli valita yksi uutuuskirja, yksi klassikko tai vanhempi lukemisen arvoinen ja yksi kevyt kirja.
Jostain syystä Jonathan Franzenin viime vuoden puolella ilmestynyt Purity on jäänyt minulta lukematta (kustantajalla muuten tuossa väärä ilmestymisvuosi). Se ei missään nimessä johdu siitä, ettenkö olisi odottanut kirjaa ja halunnut lukea sen. Sen lukemista viivyttivät muut syyt.
1) Ostin kirjan alunperin ennakkotilauksella Amazonista. Kun kirja siis ilmestyi, se tuli muutamassa päivässä kotiin. Ihanaa, vihdoinkin! Silloin oli kuitenkin paljon töitä ja paksu englannin kielinen opus tuntui liian vaikealta. Kuulin myös silloin, että suomennos tulee Siltalalta melkein heti perään. Päätin siis odottaa sitä.
2) Suomennoksen saavuttua, kävin heti hankkimassa sen. Sitten aloin lykätä lukemista. Kun on odottanut jotakin kirjaa tai jonkun kirjailijan uusinta, sen lukeminen on harras toimitus, johon ei ole syytä hyökätä pinnallisesti. Jos kirjan lukee nopeasti, se on ohi. Odotus kasvattaa kiinnostusta ja ainakin se lyhentää sitä aikaa, joka menee kirjan lukemisesta kirjailijan seuraavaan kirjaan. Franzen ei ole nopeimpia kirjoittajia, joten voi mennä useampi vuosi ennen kuin seuraava ilmestyy. Kannattaa siis säästää.
3) Kirja kulki mukana matkoille, viikonloppuna mökille ja aina välillä makuuhuoneeseen yöpöydälle, josta sen syrjäyttivät muut teokset. Mies oli jo lukenut sen ja halusi kiihkeästi keskustella siitä kanssani. ”Etkö sä voisi jo lukea sen, että voitais jutella siitä?” Nyt kirjasta alkoi tulla taakka. Tekemätön tehtävä, jota mieli alkoi automaattisesti vastustaa. Paksukin se oli. Iso ja raskas tekemätön tehtävä. Kirja, joka kaiken reissuamisen jälkeen näytti luetulta, mutta ei sitä ollut.
4) Sain lahjaksi vielä toisen Purityn suomennoksen. Nyt kotona oli yksi englanninkielinen ja kaksi suomenkielistä versiota kirjasta. Se alkoi suorastaan tyrkyttää itseään. Kirjan ulkoasu on hyvin huomiota herättävä ja se alkoi inhottavasti muistuttaa itsestään joka suunnasta. Siltä ainakin tuntui.
5) Uusia kirjoja ilmestyi koko ajan ja ne ohittivat Franzenin. Olihan Franzen jo vähän ”vanha”… On kiva lukea uutuuksia ja pysyä kärryillä niistä. Lukea arvioita ja samalla lukea kirjaa eikä niin, että lukee kirjan ja ryhtyy etsimään vuoden vanhoja arvioita siitä… Tuntuu siltä, että elää muiden lukijoiden kanssa samassa rytmissä jos lukee uutuuksia. Franzen siis jäi pölyttymään uusien jännittävien kirjojen kiilatessa lukulistalle.
Kun MeNaiset sitten kysyi mitä luen kesällä, Franzen oli edelleen lukematta ja ajattelin, että nyt se on hyvä laittaa tähän, julkinen lupaushan edistää ihmisten päätösten pitävyyttä, että tulee luetuksi. Ja tuli. Tarinalla on siis onnellinen loppu, sain sen viimein luettua vähän aikaa sitten.
Mutta. Ennen kuin laitoin sen listaani jouduin uudelleen pohtimaan sitä, onko se ”uutuus”. Ei senyt mikään klassikokaan ole, tai vanhempi kirja. Onko se väliinputoaja? Jos eletään kesää 2016 ja kirja on ilmestynyt syyskuussa 2015, suomeksi vähän myöhemmin, onko se enää uutuus? Ja ymmärrän, että löytyy ihmisiä, jotka nyt hymähtävät kirjojen olevan ”ikuisia” tai paheksuvan sitä, että ylipäänsä uutuus olisi mikään arvo. Ei se toki kirjan vaikuttavuuden näkökulmasta sitä olekaan. Enemmän kyse on lukijoiden yhteisestä rytmistä. Sama ongelma tulee joskus jos lukee kirjan englanniksi ja suomennokseen julkaisuun menee vaikkapa vuosi. Tuntuu siltä, että haluaisi kovasti jakaa kokemuksiaan kirjasta, mutta ei oikein enää muista sitä kunnolla.
Ja jos ”uutuus” ei olisi kirjoissa jonkinlainen arvo, ei suuri osa arvioista varmaankaan alkaisi sanalla ”uutuuskirja”.
En vieläkään tiedä oliko Franzen määritelmän mukaan uutuus, mutta erinomainen kirja se oli. En tiedä kasvattiko pitkä odotus nälkää vai ei, mutta Franzen kyllä ylittää odotuksen, pitkän tai lyhyen. Uutta Franzenia odotellessa.
Ohessa vielä koko listani. Makuulla lukeminen näyttää muuten miellyttävän useampaakin haastateltavaa.
