Juha Kauppinen: Heräämisiä!
Tämän viikon tiistaina sain ilon ja kunnian olla keskustelemassa Juha Kauppisen, Anni Kytömäen ja Emma Karin kanssa luonnon suojelemisesta ja kirjallisuudesta. Tilaisuus oli kiehtova sillä vaikka tulemme kaikki aika eri kulmista, löysimme mielestäni jotain kiinnostavaa yhdessä. Yhteisen asian äärellä keskustelussa voi syntyä ymmärrystä, halukkuutta toimia ja tekojakin.
Yleisökysymykset olivat myös kiinnostavia. Mm. se, että minkä kirjan luonnosta ja sen suojelusta haluaisimme lukea. Kytömäki vastasi, että olisi kiinnostavaa myös joskus tarkastella asiaa siltä kannalta, kuinka luonto on voimakas, vahva ja resilientti. Ihmisen aika on lopulta toistaiseksi ollut pieni anekdootti universumin kokonaisuudessa. Ihminen puhuu luonnosta helposti sellaisena, jota juuri ihmisen pitää suojella, se on herkkä, haavoittuva ja hauras. Toisesta näkökulmasta voisi ajatella, että itse asiassa ihminen on se herkkä, haavoittuva ja hauras ja luonto pyyhkäisee ihmisen helposti maapallolta.
Kysymykseen mikä on ollut vaikuttavin luontokirja oli tavallaan helppo ja tavallaan vaikea vastata. Monessa kirjassa luonto voi olla läsnä vaikuttavastikin vaikka ei ole pääosassa eikä kirja sinällään ole ”luontokirja”. Maja Lunden ilmastotrilogia (josta tulikin ilmastokvartetti) oli minulle myös vaikuttava kokemus. Valitsin vastauksekseni kuitenkin Juha Kauppisen Heräämisiä-kirjan sillä sen tapa käsitellä luontoon liittyvää omaa roolia on herättävä ja kiinnostava. Kauppinen pakottaa lukijan myös pohtimaan omaa suhdettaan luontoon.
Kauppinen käsittelee hienosti omaa heräämistään. Hän puhuu omasta avainkokemuksestaan luonnossa, omasta luontosuhteestaan ja siitä kuinka voi olla luontoihminen, mutta onko se sittenkään sama kuin luonnonsuojelija? Ei lähellekään. Jään miettimään omaa luontosuhdettani. Luontoihminen? Ehdottomasti. Luonnonsuojelija? En lähellekään. Arvostan ja rakastan luontoa, mutta en ole laittanut itseäni alttiiksi luonnonsuojelun nimissä. En ole siinä mielessä ”herännyt”.
Kauppinen kirjoittaa kuinka heräämistä ennen olemme tilassa, jossa ”asiat tiedostetaan, mutta puuttuu voima ja rohkeus yrittää muuttaa niitä. Tähän voi olla monia syitä. Yksi on illuusio siitä, että hallitsevien normien haastaminen olisi mahdotonta.”
Lisää Kauppisen kirjasta ja vähän muustakin luontoon, sen suojeluun ja identiteettiin liittyvästä täällä.
Kauppiselta ilmestyy 23.4. uusi kirja; Kertomus maasta.
Tove Jansson: Kesäkirja
Kesäkirja on kirja perspektiivistä: siinä missä toinen löytää asioita ensimmäisen kerran, toinen tarkastelee niitä ehkä viimeisenä. Kirja on kirja seikkailusta ja lepäämisestä. Auringosta ja pilvistä. Tyynestä ja myrskystä. Nuoruudesta ja vanhuudesta. Elämästä.
Hienointa kirjassa on se, että siitä todella voi eri ikäisenä löytää eri asiat, kiinnittyä eri lauseisiin ja merkityksiin.
Ali Smith: arvio Kesäkirjasta
”Kesäkirja kuuluu niihin harvoihin teoksiin, jotka hiljentävät maailman äänen taustahuminaksi.”
Ali Smith: Pienen ja hiljaisen lukukokemuksen täydellisyys – Tove Janssonin Kesäkirja
Kirjailija Ali Smith on kirjoittanut ja puhunut Tove Janssonista useissa yhteyksissä ja myös kirjoittanut esipuheita useisiin Janssonin kirjojen englanninkielisiin painoksiin, kuten esimerkiksi Kesäkirjaan.
Tässä Guardianin artikkelissa hän perustelee kauniisti sen, miksi Kesäkirja on aina relevantti.
”Jos tarkkailisi Ison-Britannian kirjankulutusta kaukaa – toiselta planeetalta, menneisyydestä tai autiolta saarelta – se näyttäytyisi kummallisena. Kirjakauppojen hyllytila on vuokrattua mainosmaata, ostajat markkinakoneiston ostamia. Ja kaiken keskellä: Tove Janssonin Kesäkirjan uusintapainos, hiljainen mestariteos, kuin perhonen norsujen huoneessa. Se tuntuu helpotukselta.”
”Hänen tapansa kuvata maisemaa ja sisäistä maailmaa on kuin kirkkaan veden läpi katsomista: yksinkertaista, ja samalla yllättävän syvää.”
