Elizabeth Strout: Burgessin pojat (suom. Kristiina Rikman)
”Mikään ei ole sellaista kuin sen kuvittelee olevan. Hänen ajatuksensa leijuivat tuon yksinkertaisen ja pelottavan ajatuksen yläpuolella. Muuttujia oli liian paljon, yksityiskohdat olivat liian selkeitä, elämä oli käännösten virta sydämen varjoisista kaipauksista fyysisen maailman muuttumattomiin aspekteihin – tähän violettiin untuvapeittoon ja hiljaa kuorsaavaan aviomieheen.”
Lukiessani tätä kirjaa koin voimakkaan ”deja-vu” -kokemuksen. Arvasin kertomuksen käänteet jo etukäteen ja tylsistyin koko Elizabeth Stroutiin. Olisiko tämä kirjailija jo loppuun kaluttu? Kirjan saavuttaessa jonkinlaisen kliimaksin liittyen sisarusten salaisuuteen (kuka teki ja mitä lapsuudessa) tajusin, että näin meedio en ole, että olisin tämänkin arvannut etukäteen. Olenkin lukenut kirjan jo alkuperäiskielellä. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 2013 ja vasta nyt käännetty suomeksi. Hitto. Näissä myöhemmin suomennetuissa voisi olla varoitus siitä, että tämä EI ole kirjailijan uusin kirja…
No, Strout kestää kyllä hyvin toisenkin lukemisen. Rehellinen, suora ja häpeilemätön ihmisten sisäisen maailman tulkinta, tavalliset ihmiset kummallisine luonteenpiirteineen, arkielämän suttuisuus ja virheet, joita ihmissuhteissa kaikki teemme avautuvat tämänkin Stroutin kirjan sivuilla konstailematta.
”’Sinulla on perhe’, Bob sanoi. ’Sinulla on vaimo joka vihaa sinua. Lapset jotka ovat vihaisia sinulle. Veli ja sisko jotka tekevät sinut hulluksi. Ja sisarenpoika joka oli ennen eräänlainen nynny, mutta joka ei ilmeisesti olekaan enää kovin paha nynny. Sitä kutsutaan perheeksi.’”
Ihmisen elämän ainutkertaisuus, pettymykset ja ilot ja ihmettely siitä mitä elämä oikein lopulta on – siitä on Stroutin romaanit ja sen henkilöt tehty. Eli siitä samasta aineesta kuin me kaikki.
”Ja nyt oli liian myöhäistä. Kukaan ei halua uskoa että jokin on liian myöhäistä, mutta aina se tulee vastaan, ja siinä sitä ollaan.”
Sophie Haydock: Madame Matisse
”People with vision have taught her you need to break with the past in radical ways in order to embrace what the future might offer. The world is always being smashed and remade.”
Tätä kirjaa oli vaikea päästää käsistään. Romaanissa kuljetaan 1930-luvun Ranskassa, Pariisissa ja erityisesti Nizzan alueella. Se käsittelee isoja teemoja kuten lojaalisuus, intohimo, petos ja itsensä uhraaminen. Haydock pääsee hienosti hahmojensa sisään ja tuo esiin, kuinka naiset vaikuttivat Matissen taiteeseen ja elämään. Samalla hän tuo madamet itsenään esiin, myös heillä on merkittävä tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi. Päällimmäiseksi jää silti apea tunne naisten elämän toisarvoisuudesta: lopulta nämä muistetaan Matissen kautta, omat unelmat ja toiveet on työnnetty syrjään. Poikkeuksena ehkä kuitenkin tytär, Marguerite, joka tuntuu löytävän lopulta jotain omaa, rohkeutta ja voimaa.
Lisää kirjasta postauksessa täällä.
Erling Kagge: After the North pole
“We should act impulsively and at times ridiculously to embrace the opportunities that life offers.”
Erling Kaggen The North Pole: The History of an Obsession (kulkee myös nimellä After the North Pole) on syvällinen ja monitasoinen tutkimusmatka pohjoisnavan historiaan, myytteihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kirja yhdistää norjalaisen tutkimusmatkailijan, kirjailijan ja kustantajan Erling Kaggen omia kokemuksia hänen vuoden 1990 retkestään Børge Ouslandin kanssa sekä laajaa historiallista ja kulttuurista pohdintaa.
Parhaimmillaan se on pohtiessaan pohjoisnavan olemusta, ihmisen elämän tarkoitusta ja seikkailun houkutusta.
Kagge käyttää kirjassa norjan kielen sanaa ”eventyrlyst”, joka tarkoittaa seikkailunhalua, uteliaisuutta ja halua tutkia maailmaa. Se ilmenee sekä fyysisenä että älyllisenä uteliaisuutena sekä haluna tehdä epämukavia asioita saavuttaakseen jotain tärkeää.
“Adventure is all about deliberately making life more difficult than it needs to be.
“People’s need to make everything easier is destroying our opportunities for great experiences.”
Kagge puhuu yksinkertaisen ja hiljaisuuden tarpeesta, tarpeesta löytää oma ”inner pole”, ei niinkään päästä pohjoisnavalle. Merkitys syntyy kuitenkin ponnistelusta. Ihminen monimutkaistaa elämänsä, etsii tarkoitustaan vääristä (ja mukavista) paikoista eikä löydä sisäistä napaansa (”inner pole”)
”We search for meanings in life but fail to find them and waste our abilities talking about trivialities.”
Todella kiinnostava kirja ihmisestä, tarkoituksesta ja hienoisesta hulluudestakin:
“You do not get to the North Pole by making only sensible decisions.”
Kuuntelin kirjan äänikirjana ja lukijaksi oli valittu Atli Gunnarsson, jonka aksentti sympaattisella tavalla muistutti siitä, että kirjailija on norjalainen.
Kaggen kirjasta Philosophy for Polar Explorers muutama sana täällä.
