Here is New York

”The city is like poetry: it compresses all life, all races and breeds, into a small island and adds music and the accompaniment of internal engines.”

Kun matkustaa jonnekin, on kiintoisaa lukea paikasta. Joko fiktiota, joka tapahtuu siellä, henkilöstä, joka kertoo paikasta, asuu siellä tai vaikkapa matkakertomusta paikasta. Viime kerralla New Yorkissa aikaeron herättämänä kuuntelin Patti Smithin M Train -kirjaa, jossa tämä kertoi niin itsestään kuin New Yorkistakin. Tällä kertaa Barnes&Noblesta tarttui matkaan E.B. White: Here is New York.

img_5550

Tämä ei ole varsinainen matkakertomus. E:B: White palaa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen New Yorkiin ja tekee siitä (ja sen ihmisistä) havaintoja. Essee julkaistiin alunperin vuonna 1949 Holiday-lehdessä. Vuonna 1999 essee julkaistiin uudelleen kyseisessä kirjassa. Kyseessä on hellekesä 1948.

New York tarttuu ihmisiin eri tavoilla. Itse en rakastunut kaupunkiin ensimmäisellä, toisella, kolmannella, neljännellä enkä ehkä vielä tälläkään kerralla. Kaupunki on iso, siitä on vaikea saada tolkkua vaikka kadut ovatkin jopa koomisuuteen asti systemaattisesti järjestetty. Alueet ovat erilaisia ja eniten viihtyvyyteen vaikuttaa se, missä liikuskelee. Time Squaren alue on itselleni puhdasta horroria sen sijaan Sohossa on jo ihmisenkokoinen tunnelma. White käsittelee New Yorkia paitsi alueiden perusteella myös sen funktion perusteella:

”There is roughly three New Yorks. There is, first, the New York of the man or woman who was born here, who takes the city for granted and accepts its size and its turbulence as natural and inevitable. Second, there is the New York of the commuter – the city that is devoured by locusts each day and spat out each night. Third, there is the New York of the person who was born somewhere else and came to New York in quest of something. Of these three trembling cities the greatest is the last – the city of final destination, the city that is a goal.”

Samoin kuin Eiffel-torni määrittää Pariisia, Empire State Buildingin pilkistäminen näkopiiriin jaksaa aina ilahduttaa New Yorkissa. White antaa sille myös hienon symbolisen tulkinnan.

”It (New York) is by all odds the loftiest of cities. It even managed to reach the highest points in the sky at the lowest moment of the depression. The Empire State Building shot twelwe hundred and fifty feet into the air when it was madness to put out as much as six inches of new growth.”

New Yorkilla on muuttuva luonne. Kaupat väistyvät uusien tieltä, uusia kahvilaketjuja perustetaan, vanhoja puretaan. Se ravintola, jossa kävit viimeksi on seuraavalla vierailulla kuntosali… E.B. White huomioi myös tämän nopean muutostahdin.

”To bring New York down to date, a man would have to be published wit the speed of light – and not even Harper is that quick. I feel that is is the reader’s, not the author’s, duty to bring New York down to date: and I trust it will prove less a duty than a pleasure.”

New Yorkissa ei kannata narista tungoksesta, ahtaudesta tai jonottomisesta. Tämä ei ole kaupunki, jonne tullaan oleilemaan mukavuusalueella. Jokainen päivä on vähän liian täynnä kaikkea. Siinä mielessä New York muistuttaa jotenkin merkittävästi vaikkapa New Delhiä tai Napolia. Stressaantuneena voi stressaantua lisää. Rentoutuneena voi antautua rauhassa kaupungin rytmiin.

”The New Yorkers temperamentally, do not crave comfort and convenience – if they did they would live elsewhere.”

New York Times on valinnut tämän ohuen ja tiiviin kirjan 10 parhaan New Yorkista koskaan kirjoitetun kirjan joukkoon.

The New Yorker taas toteaa esseestä: ”The wittiest essay, and one of the most perceptive, ever done on the city.”


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *