”Our favoured objects can be vessels for preserving memories. The things we surround ourselves with at home are a way to curate the past into a version of it that we can bear. When our memory fades, we may find ourselves clinging more tightly to our posessions, just so that we can keep hold of…
Lue koko juttu
André Aciman: Room on the Sea Kirjasta tulee heti lukiessa mieleen, että tästä tehdään elokuva. Kuvittelen jo Juliette Binochen ja Ralph Fiennesin pääosissa. Room on the Sea on pienoisromaani, joka kertoo Paulista, eläkkeellä olevasta lakimiehestä, ja Catherinesta, psykoterapeutista. Molemmat ovat vähän yli kuusikymppisiä ja tapaavat toisensa valamiehinä Manhattanilla kesähelteen keskellä. Romaani kestää vain 5 päivää…
Lue koko juttu
Life, in an absolute sense, is worth living, just as art is worth pursuing, science is worth exploring, justice is worth seeking. However, the fact that something is worth doing doesn’t always mean a person is endowed with the capacity to do it. Olen tilannut tämän kirjan siksi, että sitä on jossain arvostamassani lehdessä suositeltu.…
Lue koko juttu
Tekoälyn käyttö tyhmentää ihmistä, sosiaalinen media varastaa kyvyn olla läsnä hetkessä ja puhelinta koskettelemme enemmän kuin läheisiä ihmisiä. Vaikka tiedän kaiken tämän, on silti hemmetin vaikeaa olla irti jatkuvasta uutis- ja juoruvirrasta tai sosiaalisesta kanssakäymisestä somen kautta. Elämän kokemisen sijaan tuntuu monesti siltä, että ihmiset esittävät elämää. Hetki ei ole olemassa, jos siitä ei ole…
Lue koko juttuEmily st John Mandel: Rauhallisuuden meri ”On nimittäin täysin perusteltua ajatella, että maailmanloppu on jatkuva, päättymätön prosessi.” Emily St. John Mandel tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi romaanillaan Station Eleven, joka kuvasi pandemian jälkeistä elämää poikkeuksellisen hienovaraisesti – ja osoittautui oudon ennakoivaksi, kun Covid-19 mullisti maailman. En ole lukenut pandemiaromaania, mutta sen sijaan Mandelin toisen romaanin Lasihotelli luin,…
Lue koko juttu
9.10.1927 Kirje Virginia Woolfilta Vita Sackville-Westille ”Yesterday morning I was in despair … I couldn’t screw a word from me; and at last dropped my head in my hands: dipped my pen in the ink, and wrote these words, as if automatically, on a clean sheet: Orlando: A Biography. No sooner had I done this…
Lue koko juttu
Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken ”Olinko itse siellä, minne olin halunnut päätyä? Olinko täyttänyt itseeni kohdistuneet odotukset, omieni ja muitten?” Olen aina pitänyt Itkosesta. Hänen romaaninsa ovat viisaita, niiden lauseissa ja lauseiden takana on jotain syvällistä tarvetta ymmärtää ihmistä ja tätä elämää. Ne eivät sorru hurskasteluun ja kuluneisiin sloganeihin vaan tarkastelevat ihmistä lempeästi mutta myös…
Lue koko juttu
”En muista mitä sillä hetkellä mietin. En tietenkään muista, ja sitä paitsi mitä merkitystä sillä on? Liian suuri osa ajatuksistani suuntautuu ajatuksiin. Muistelen omia ajatuksiani ja kuvittelen mitä toiset ihmiset ovat ajatelleet. Niin oli silloin ja niin on yhä. Aloin ajatella, ja sen jälkeen en osannut lopettaa. Siinä on jotain perustavalla tavalla väärin, sillä elämä…
Lue koko juttu
Joan Didion: Notes to John Joan Didionin Notes to John -kirja on kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistu teos tämän merkintöjä liittyen terapiaistuntoihin, joissa hän erityisesti käsittelee tyttärensä tilannetta. Kirjan ilmestymisen jälkeen siitä on käyty eettistä keskustelua (siitä enemmän täällä). Kaikki kirjan osapuolet, Didion itse, hänen tyttärensä ja miehensä, ovat kuolleet. Teksti ei siis voi loukata osapuolia.…
Lue koko juttu
Olga Palo: Keskusteluja lapseni ja Virginia Woolfin kanssa Kerroin aikoinaan tunteistani ja kokemuksistani äitinä tyttärelleni, kun tämä oli alle vuoden ikäinen. Kokemus oli itselleni vaikea. Lapsi oli kummallinen, sen kanssa kommunikointi mysteeri ja roolimuutos yhtäkkiä toiselle elintärkeäksi oli itsenäisyyteen tottuneelle ihmiselle monimutkainen. Kerroin, kuinka lapseni huusi autossa turvaistuimessaan ja ainoa mitä ajattelin oli, että onneksi…
Lue koko juttu