”Yhdyn tuohon yhdeksänkymmentäyhdeksänplusyksiprosenttisesti, Elliot Wilburg Stockton myönsi…” Mitä hemmettiä? Eikö olisi helpompaa sanoa sata? Moni muukin sana on Georges Perecin käännöksessä omituinen. Kääntäjä Ville Keynäs kertoo suomentajan jälkisanoissa kuinka teoksen ilmestyessä 1969 se sai valtavasti huomiota ja kiitosta. Ainoastaan yksi kriitikko ei tajunnut mistä oikein kohkataan. Hän ei ollut huomannut, että kirjan varsinainen juju on…
Lue koko juttu
Ensin pieni disclaimer. Kirjaan Levoton lukija, joka ilmestyy toukokuun alkupuolella kirjoitin myös runoudesta. Kirjan liepeeseen on siitä esseestä nostettu kappale: ”Olisin halunnut olla se runotyttö, jonka eristäytymisen tarve ja sisäinen kuulumattomuuden tunne selittyisi sillä, että tämä intohimoisesti elää runouden maailmassa. Olisin halunnut olla se, joka kantaa kainalossa runokirjaa, siteeraa ulkoa syvällisiä säkeitä ja lempikirjailijoita kysyttäessä…
Lue koko juttu
Matkalle On tietysti typerää pakata matkalaukkuun pino painavia kirjoja, kun kännykän ja iPadin kautta koko maailman kirjasto olisi ulottuvilla ilman matkatavaroiden painorajoituksia. Vaikka lomassa kirjat ja lukeminen nyt ehkä ihan parasta ole, mutta melkein silti. En erityisesti pidä e-kirjoista, ruudun tuijottamista teen ihan tarpeeksi muutenkin. Kirja on pikemminkin tapa saada taukoa maailmasta, jossa on koko…
Lue koko juttu
Silti, kirjasta jää lempeä ja kevyt olo; luovuus on monenlaista. Ensisijaisesti luovuus on kai sitä, kuinka katsoo asioita ja kuinka pystyy ilmaisemaan sen mitä näkee omalla tavallaan. Kuinka välittää ainutlaatuinen oma tapa kokea maailma ja elämä.
Lue koko juttu
Tällä viikolla olen käynyt viimeisen kerran läpi taittoversiota Levoton lukija -kirjasta. Eilen kirja meni painoon. Viimeisessä vaiheessa varsinaisen tekstin kirjoittamisesta on jo jonkun aikaa ja tekee mieli parannella sisältöäkin. Johonkin aiheeseen on löytynyt kiinnostavaa uutta keskustelua, johon tekisi mieli kirjalla myös osallistua, lisätä omaan tekstiin lisäsävyjä. Taittovaihe ei kuitenkaan ole se vaihe, jossa kirjaa kirjoitetaan uusiksi.…
Lue koko juttu
Nyt käydään keskustelua, puolesta ja vastaan, siitä voiko Agatha Christien dekkareista poistaa loukkaavaa kieltä. Ongelmaksi muodostuu, että me emme tässä tapauksessa tiedä mitä Agatha Christie haluaisi omille kirjoilleen tehdä? Ja toisaalta vaikka tämä haluaisikin säilyttää rasistiset viittaukset, kustantajalla on silti vastuu siitä mitä tänään kustantaa.
Lue koko juttu
”Mehän uskomme, että kaikilla ihmisillä on kirja sisällään – nimenomaan kirja, ei sinfoniaa eikä edes runoa. Mikä se siis on, se kirja joka kaikilla on sisällään? Se on ehkä tuo kummitteleva olevainen, ’todellinen’ minuus. Todellinen minuus hakee vapautta, ei kahleita. Se ei halua ahtautua sonettiin tai opetella nuottien kirjoittamista. Se haluaa vapautusta, ja siksi se…
Lue koko juttu
“Become the most interesting woman in the room” toteaa Instagram-mainos. Koska mainoksessa puhutaan myös lukemisesta, klikkaan. Käy ilmi, että Headway on palvelu, joka tiivistää kiinnostavat kirjat 15 minuutin paloiksi, jotka voi joko kuunnella tai lukea. Eli vähän samanlainen palvelu kuin vaikkapa Blinkist; multitaskaamisen maailmassa voi hotkaista kokonaisia kirjoja vartissa. Headway lupaa kiinnostavaa sisältöä, kirjasuositteluja ja…
Lue koko juttu
Kireä ja tukala hetki. Guardianin kulttuuritoimittaja on Guardian-live tapahtumassa juuri todennut kirjailija Hanya Yanagiharalle, että hänen mielestään kirjan Paratiisiin toinen osa oli satiiria. Yanagihara näyttää kiusaantuneelta, toimittaja jatkaa vielä, että eikö tunnelman ollut tarkoitus ollakin koominen? Yanagihara vastaa, että jos lukija on kokenut sen koomisena, hän on kirjoittajana epäonnistunut. Siitä on jo vähän aikaa, kun…
Lue koko juttu
Väitän, että olemme pulassa niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin jos/kun emme oikein pysty keskittymään. Ja väitän myös, että jos puhuisimme ratkaisu- ja toimintakyvystä sen sijaan, että puhumme keskittymisestä, kiinnittäisimme asiaan enemmän huomiota. Myös organisaatiotasolla. Keskittyminen tuntuu olevan vähän kuin jokaisen oma ongelma, sen sijaan se, että yhteisö ei pysty ratkomaan haasteita, joita nopeasti muuttuva maailma työntää eteen, on yhteinen kohtalonkysymys.
Lue koko juttu