Patti Smith, lue minulle!

”The compass was old and rusted but it still worked, connecting the earth and stars. It told me where I was standing and which way was west but not where I was going and nothing of my worth.” Patti Smith M Train

Aikaero tekee ihmisestä kuin humaltuneen. Aivan kuin leijailisi hitaasti kiireisen maailman ulkopuolella. Se myös tekee vuorokausista häilyviä: yöstä tulee päivä ja päivästä yö. New Yorkiin matkustamisessa ei oikeastaan ole mitään muuta vikaa kuin se, että herää klo 3 aamulla eikä saa enää unta.

Onneksi on Patti Smith.

Edellisenä päivänä aloittamani Patti Smithin M Train (jonka hän itse lukee) on ladattuna äänikirjana kännykkään ja ajattelen, että ehkä Patti Smithin ääni tuudittaa minut takaisin uneen. Kolme tuntia myöhemmin tiedän, ettei näin tule käymään. Silti aika ei tunnu hukatulta vaan varsin intiimiltä monen tunnin keskustelulta Patti Smithin kanssa. M Train on hämmentävän hieno kirja alkaakseen sanoilla: ”It’s not so easy writing about nothing.”

Kirjoitustavasta ja lauseen rytmistä kuulee ja näkee, että kyseessä on runoilija. Patti Smith kirjoittaa tässä elämästään, sattumista, isoista käänteentekevistä tapahtumista ja arkipäiväisestä kahvilassa istumisesta. Hän tarkkailee maailmaa niin menneessä kuin nykyisyydessäkin. Kirja on kuin jonkinlainen uni, joka vähän epäloogisesti harhailee ajassa, paikoissa ja tunnetiloissa.

Patti on nyt vanhempi kuin kirjassaan Just Kids eikä oikein löydä itseään maailmasta, jossa pitää ostaa metrokortti tai hankkia automaatista boarding pass. Samalla kirjaa lukiessa (tai ainakin kuunnellessa) tuntuu kuin maailma hidastuisi, kuin kaikkea katsottaisiin tarkemmin kuin normaalisti arjessa, kuin elämä pysähtyisi kupilliselle kahvia (ja Patti juo todella paljon kahvia). Kaiken kiireen ja hälyn keskellä se tuntuu helpottavalta ja inspiroivalta. Ehkä sitä muistaa taas tarkkailla vähän huolellisemmin arjessa asioita, jotka niin helposti ohittaa kun kiirehtii kohti jotain, jota pitää elämänään.

Pysäyttävä on myös muistutus:

”Not all dreams need to be realized.”

Hieno kirja. Suosittelen kirjan äänikirjaversiota. Patti Smithin ääni on rauhoittava kuin äidillä, joka lukee iltasatua. Jos uni ei tule, pyydä Patti lukemaan.

Hieno arvio kirjasta New Yorkerissa täällä. Ilmeisesti Siltala on kustantanut kirjan myös suomeksi tai ainakin se on tulossa.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *