Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi.
20. luukun takaa paljastuu: Jonathan Franzen: Purity (suom. Raimo Salminen), Siltala 2015, pokkariversio 2016
”Teoriani on se, että ihmisen identiteetti koostuu kahdesta keskenään ristiriitaisesta pakosta.
Toisaalta meillä on salaisuuksien säilyttämisen pakko ja toisaalta niiden kertomisen pakko. Miten ihminen tietää olevansa persoona, erilainen kuin muut? Pitämällä tietyt asiat vain omana tietonaan. Hän varjelee niitä sisimmässään, sillä muuten hänen sisimmällään ja ulkomaailmalla ei ole mitään eroa. Salaisuudet ovat hänen keinonsa tietää, että hänellä ylipäätään on sisin. Äärimmäinen ekshibitionisti on ihminen, joka on menettänyt identiteettinsä. Mutta on myös järjetöntä säilyttää identiteettiään tyhjiössä. Ennemmin tai myöhemmin ihmisen sisin tarvitsee todistajan. Muuten hän on pelkkä lehmä, kissa tai kivi, jokin maailmassa oleva olio, joka on olioutensa vanki. Jotta hänellä voisi olla identiteetti, hänen on pystyttävä uskomaan, että on olemassa myös muita identiteettejä. Hän tarvitsee läheisyyttä muiden ihmisten kanssa. Ja miten sitä rakennetaan? Kertomalla salaisuuksia toisille.”
Jonathan Franzen on parhaimmillaan henkilöhahmojen luomisessa. Jokainen hahmo on todentuntuinen ehkä juuri siksi, että jokaisella on sietämättömiä tai suorastaan vastenmielisiä piirteitä. Ihmiset eivät ole kiiltokuvia. Äiti voi olla yhtä aikaa monella lailla hyvä ja toisaalta järkyttävän epäterveellä tavalla omistushaluinen. Ihminen voi olla yhtä aikaa rakastava ja pettää, sellainen, jolla on korkeat ihanteet ja toisaalta täysi narsisti. Tiedon läpinäkyvyyden esitaistelija ja murhan salaaja.
Purity on kirjan päähenkilön nimi, Purity, Pip. Kirja kiertyy Pipin ja tämän äidin suhteeseen, tuntemattoman isän etsimiseen ja siinä välissä miesseikkailuun. Muut päähenkilöt tuovat tarinaan internet-ajan avoimuuden, journalismin periaatteet ja miehen roolia. Pip on niin monella tavalla lapsuudestaan sekaisin ja silti monella tavalla kirjan selväjärkisin ihminen.
Kuten Franzenin kirjat yleensä on tämäkin kirja ihmissuhteista, erityisesti perheiden välisistä suhteista ja niiden mahdottomuudesta. Ehkä vähän vähemmän toivottomasta perspektiivistä kuin aikaisemmin. Samalla tämä on kirja ympäröivästä yhteiskunnasta ja siitä kuinka tervettä tai epätervettä on jakaa kaikki niin itsestä kuin muistakin ja kuinka helppoa sellaisen tiedon väärinkäyttö on. Franzen itse ei ole sosiaalisen median ystävä, kuten tästä Guardianin artikkelista voi huomata.
Purity ilmestyi kovakantisena jo viime vuonna, tänä vuonna pokkarina. Itse pitkitin pitkään ennen kuin luin kirjan. Ensinnäkin siksi, että arvasin, että tämä kirja pitää lukea lähes kerralla loppuun asti, niin hyvin Franzenin tarinat yleensä on rakennettu. Ja toisaalta siksi, että seuraavaan Franzenin on lyhyempi aika jos jaksaa vähän säästellä.
Tässä on erinomainen tarina joulun pyhiksi niin itselle kuin lahjaksikin. Ja jos Franzen on uusi tuttavuus, kannattaa palata aiempaankin tuotantoon. Suuri tarinankertoja.
HS arvio kirjasta täällä, New York Times arvio täällä ja Tommi Melenderin vähemmän innostunut arvio täällä.
