Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi.
23. luukun takaa paljastuu kaksi suomalaista kirjailijaa tänä vuonna ilmestyneine kirjoineen:
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset, Otava 2016
ja
Helmi Kekkonen: Vieraat, Siltala 2016
Nämä kaksi valikoituivat tietystä syystä. Suomalainen kirjallisuus on aika usein synkeän sävyistä, raskastakin. Sota-ajoissa pyöritään tai niitä muistellaan. Päihteet, elämän raskaat puolet ja pimeys tuntuvat valtaavan ison osan suomalaista kirjallisuutta. Ollessani Finlandia-raadissa monta vuotta sitten ja luettuani yli 100 suomalaista romaania, tämä tummasävyisyys löi silmille. Taitavia kirjoittajia useita, ilman muuta. Kuitenkin joskus toivoisi toisenlaista näkökulmaa. Ei pinnallista ja keveää, vaan tarinaa, ihmisten välistä elämää ihan tavallisissa olosuhteissa.
Juha Itkonen ja Helmi Kekkonen ovat kirjailijoita, jotka kirjoittavat yhtä aikaa viisaasti ja tässä päivässä. Tehokeinoja ei haeta sodasta ja kurjuudesta vaan tarina kuljettaa hyvin ilmankin tuota sielunmaisemaa.
Helmi Kekkonen: Vieraat, arvio tässä.
”Senja pyyhkii kyynelet kasvoiltaan ja juoksee eteiseen, kompastuu maton reunaan, horjahtaa mutta ei kaadu. Kaikki on hyvin, tietenkin on.”
Näin alkaa Helmi Kekkosen kirja Vieraat. Olen tykännyt Kekkosesta aina ensimmäisestä novellikokoelmasta lähtien. Kekkosella on oma ”utuinen” tunnelma kaiken yllä, runolliseltakin tuntuva kieli ja hyvä tapa kirjoittaa niin, että tarina vetää sisäänsä. Vieraat on hyvä kirja ihmisistä, odotuksista, pettymyksistä ja toisen ihmisen ymmärtämisestä tai ymmärtämättömyydestä. Ainoa mikä kirjassa vähän häiritsi oli sen ”asetelmallisuus”. Viimeistään lopussa asiat kiertyivät jotenkin liian tarkoitukselliseen ja jollain lailla ”siistiin” loppuun. Elämä ei kuitenkaan ole sellaista. Se on sotkuista ja sattumanvaraista. Mutta tämä oli vain pieni miinus muuten erinomaisessa kirjassa.
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset arvio, joka ilmestyi jo aikaisemmin löytyy täältä.
