Joulukalenteri 2016, 5. luukku

Kirsi     5.12.2016     , ,

Avainsanat:

Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi.

Viidennen luukun takaa paljastuu: Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä (suom. Ulla Lempinen), Atena, 2016

img_1553

Norjalaisen tietokirjailijan, Andreas Tjernshaugenin kirja tiaisista on kiehtova, jännittävä ja mielenkiintoinen. Tjernshaugen puhuu linnuista kuin ihmisistä. Millaisia tapoja niillä on, mistä ne pitävät, mistä viehättyvät toisessa sukupuolessa, kuinka puolustavat reviiriään, kuinka löytävät samoihin pesäpaikkoihin ja kuinka erottuvat toisistaan. Kun tiainen tulee ikkunaan toivoen jotain ruokaa, näyttää se minusta ihan samanlaiselta tiaiselta kuin kaikki muutkin. Tjernshaugen kertoo kuitenkin miehestä, joka pyhitti elämänsä tiaisille ja erotti yksilöt toisistaan, antoi niille nimet ja piti jopa ikkunat auki, jotta linnut pääsivät vapaasti tervehtimään. Toisin sanoen ystävystyi vakavasti lintujen kanssa.

Kirja sisältää valtavasti kiinnostavia faktoja kuten vaikkapa se, miltä maailma ja toinen tiainen tiaisen silmissä näyttää:

”Linnuilla on neljäntyyppisiä valoa aistivia soluja, joista yhdet havaitsevat ultravioletin aallonpituusalueella olevaa valoa hyvin.
Vaikuttaakin siltä, että sinitiainen on pikemminkin ultraviolettitiainen. Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta näet paljastui, että koiraan ja naaraan höyhenpuvussa on useita ultravioletteja värisävyjä ja että kyseiset merkit vaihtelevat huomattavasti yksilöittäin. Asian selvittäneet tutkijat löysivät viitteitä myös siitä, että naarassinitiaista viehättävät varsinkin koiraat, joiden päälaen ultravioletti hehkuu erityisen heleästi – siis juuri ne höyhenet, jotka me ihmiset näemme sinisenä.

Varmaa kuitenkin on, että ne näkevät lajitoverinsa aivan toisessa valossa kuin me.”

Jos kesällä mökillä tuntuu siltä, että linnut ovat ahkeria, on se oikea havainto:

”Tiaisten työtaakka jättää nykynorjalaisen väsyneen pikkulasten vanhemman täysin varjoonsa. Niiden kolmen viikon aikana, jotka talitiaisenpoikaset viipyvät pesässä, vanhemmat tuovat jälkikasvulleen ehkä 10 000 toukkaa – yksi kerrallaan. Andrew Goslerin mukaan tiaisten pesään kantama ravintomäärä vastaa samaa kuin jos ihmisperheen vanhemmat kantaisivat joka päivä yli sata kiloa ruokaa – juoksemalla kaupan ja kodin väliä tavara kerrallaan.”

Kirjoittaja osaa kertoa linnuista todella kiehtovasti ja elävästi. Eikä tämän kirjan lukijan tarvitse välttämättä olla mikään lintuharrastaja. Kuten kirjoittaja toteaa: Joskus tekee hyvää saada elämään hiukan lintuperspektiiviä.

”No oli miten oli. En näe linnuissa pelkästään ihmeellistä, vierasta kauneutta. Näen niissä myös jotakin tuttua, etäistä sukulaisuutta. Itsensä vertaaminen villeihin luontokappaleisiin on oiva keino pohtia, kuka oikein on.
Joskus tekee hyvää saada elämään hiukan lintuperspektiiviä.”

Ihana kirja, joululahjaksi vaikkapa lyhteen kera.