Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi.
Kuudennen luukun takaa paljastuu: Bruce Springsteen: Born to run äänikirjana, joka on ilmestynyt tänään ja jonka lukee Bruce Springsteen itse.
Audiblelta ilmestyi siis tänään Bruce Springsteenin kirja Born to run ääniversiona. Tarina kertoo, että tämän piti ilmestyä samaan aikaan varsinaisen kirjan kanssa, mutta Springsteen oli tyytymätön luettuun versioon ja veti sen pois myynnistä. Ilmeisesti päätti lukea kirjan siis itse.
En ole itse kuullut tätä kyseistä kirjaa vielä luettuna, mutta muutamasta kokemuksesta voin arvata, että tämä on kokemisen arvoinen. Patti Smith lukemassa omaa tekstiään, Tracy Thorn omaansa ovat olleet huikeita kokemuksia. Bruce Springsteenin äänellä luettu tarina tämän omasta elämästä on varmasti paras versio, joka tästä kirjasta on olemassa.
Alkuperäinen arvio kirjasta (joka on kirjoitettu luetusta suomennoksesta), olkaa hyvät:
Tämä on omaelämäkerta, joka Springsteen kirjoitti seitsemän vuotta. Kirja on jaettu kolmeen osaan: 1. Varttuminen, 2. Born to run ja 3. Elävä todiste. En ole varsinaisesti mikään Springsteen-fani, mutta kirjaa kehuttiin erityisen rehelliseksi ja sellaiset elämäkerrat ovat aina kiinnostavia. Ja onhan Springsteen toki tarinankertoja, joten voisi kuvitella kirjan olevan ainakin kiehtova tarina kulissien takaa.
Tarina on hieno ja mies tuntuu matkallaan oppineen paljon. Springsteen puhuu musiikin lisäksi avoimesti ihmissuhteistaan, masennuksestaan, hankalasta suhteestaan isäänsä. Ehkä isoimman vaikutuksen kuitenkin teki komittoituminen ja sisu. Kun kerran päätti ryhtyä muusikoksi, sitten ryhtyi muusikoksi, opetteli, kiersi, soitti, perusti bändejä, lauloi vaikka ei osannut, rupesi showmieheksi. Lahjoihinsa hän tuntui uskovan koko ajan:
”Jos ihmisellä ei ole lahjoja, hän ei pääse tahdonvoimalla tavoitteeseen. Mutta jos hänellä on lahjoja, silloin tahto, kunnianhimo ja määrätietoinen pyrkimys altistaa itsensä uusille ajatuksille, vasta-argumenteille ja tuoreille vaikutteille vahvistavat ja tukevat hänen työtään ja auttavat häntä pääsemään lähemmäksi päämäärää.”
Kirja ei ole siloteltu ja editointi olisi voinut tehdä sille hyvää. Joskin se olisi muuttanut sen vähemmän rosoiseksi eli vähemmän Springsteeniksi. Täyteläinen kokonaisuus – show – oli se mitä tässä ehkä tilattiinkin.
Springsteen sanoittaa myös hienosti, vaatimattomastikin yksilön vastuuta:
”Miten toimia tällä nimenomaisella historian hetkellä. Olin äärettömän pienellä tavalla vastuussa siitä, mitä täällä tapahtui. Tässä oli minun paikkani, minun hetkeni, minun tilaisuuteni saada ääneni kuuluviin vaikka kuinka heikosti. Jos päästäisin tilaisuuden sivu suun, joutuisin vastaamaan siitä niille lapsille, joita olin alkanut maalailla mielessäni.”
Huumoria ja sarkasmiakin löytyy kun hän puhuu tähteydestä ja lapsistaan:
”… kuka lapsi välittäisi nähdä 50 000 fanin hurraavan vanhemmilleen? Ei kukaan.”
Hienoin kaari ehkä tulee vaikeasta isäsuhteesta:
”Me kunnioitamme vanhempiemme muistoa kantamalla heidän parhaita puoliaan ja laskemalla kaiken muun maahan.”
Kirja sopii musiikkifriikille, mutta myös ylipäänsä ihmiselle, jota kiinnostaa se mikä elämässä ihmistä motivoi eteenpäin, kuinka sisu, lahjat ja sattuma ohjaavat elämää ja kuinka se mikä näkyy ulospäin on harvoin koko todellisuus.
