Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Repaleinen kirja, vuodelta 1945, toinen painos. Selkämys irti, alkulehdellä kaunokirjoituksella omistajan nimi: Reino Maukola (pappani). Välissä lappu papan käsialalla: ”Pekka herätettävä 8 ja 9 välillä”. Pekka oli enoni, joka kuoli pari vuotta sitten. Lappukin siis täynnä tunnetta ja muistoja.
Tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, jotka halusin mummin ja papan ihan mittavasta kirjakokoelmasta näiden kuoltua. Pääosin kirjahylly koostui erilaisista kirjasarjoista, kirjakerhojen kuukausikirjoista, dekkareista ja historiallisista ja sotaan liittyvistä teoksista. Pappa soti aina talvisodasta Lapin sotaan asti, selvisi hengissä, mutta sanaakaan emme koskaan puhuneet sodasta.
Olen lukenut Sinuhe egyptiläisen suhteellisen nuorena, alle parikymppisenä. Jostain syystä muistan kohtauksen, jossa jonkun korkea-arvoisen ihmisen pääkalloa porataan ja poistetaan tältä päänsärky. Luulen, että tämä on jäänyt mieleen, sillä olen nuoresta alkaen ollut päänsärkyinen ihminen. Ajatus, että kalloon porataan reikä, jokin asia, joka painaa siellä hermoa aiheuttaen päänsärkyä poistetaan ja kallo suljetaan, tuntui vapauttavalta…
Takuulla parasta mitä presidentinvaalien yhteydessä tapahtui oli Hesarin sarja ehdokkaiden kirjoihin liittyvistä esseistä. Pekka Haavisto kirjoitti hienosti Sinuhe egyptiläisestä.
Ja herätti inspiraation lukea tämä uudelleen.
