Emma Vainio: Sirkus Nyt
”Leikki loppuu usein liian aikaisin. Se on ihmiselle luonnollinen asia, jonka keinoin voimme oppia paljon. Sirkuksessa saamme luvan taas leikkiä ja olla fyysisesti sitä, mitä oikeasti pohjimmiltamme olemme.”
Cirkus Helsingin toiminnanjohtaja Martina Linder
Ärsyynnyn aina kun sirkusta käytetään metaforana sekavalle sotkulle, jota erityisesti poliitikot saavat aikaan. Sirkus on jotain ihan muuta. Ja nyt en puhu perinteisestä sirkuksesta, jossa on eläimiä. Puhun erityisesti nykysirkuksesta, joka perustuu paitsi hämmästyttäviin asioihin, joihin ihminen kykenee, mutta myös ajatukseen siitä, että liikkeellä ja osaamisella, kyvyillä pyritään välittämään jotain syvempää.
Sirkus on kurinalaista tiimityötä, ei mitään sekasotkua, jossa kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Se on huippuunsa viritettyä osaamista, hikisesti treenattua taitoa, uteliaisuutta siitä mihin ihminen pystyy ja halua välittää keholla ja yhdessä jotain ihmisyydestä ja maailmasta. Viimeistään sen erottaa politiikasta sen armottomuus: on mahdotonta väittää jotain, sen joko osaa tai ei, ja se näkyy. Kuten ilma-akrobaatti Viivi Roiha toteaa: ”Sirkus ja ilma-akrobatia on rehellistä myös sinällään, ja tekemisen konkreettinen luonne on tiiviisti sidoksissa todellisuuteen. ’Et voi esittää, että teet voltin tai että osaat heittää viittä palloa, vaan sirkuksessa sinä teet sen. Tämä on hyvin käsinkosketeltavaa.’”
Emma Vainion kirja Sirkus Nyt on erinomainen teos, jos haluaa tietää mistä sirkuksessa on kyse ja missä suomalainen sirkus ja sirkustaiteilijat tällä hetkellä ovat. Samalla se on ainakin itselleni, joka rakastan nykysirkusta sen kaikissa muodoissaan aina talvisirkuksesta Cirkon upeisiin esityksiin ja yksittäisestä jonglöörausesityksestä Cirque du Soleil’hin, tapa tarkastella maailmaa ja ihmistä uteliaasti. Ja ihailla. Sirkustaiteilija Pyry Kääriä toteaa Vainion kirjassa:
”Sirkuksen mentaliteettiin kuuluu, että kun löydät uuden esineen, alat miettiä, miten esinettä voisi käyttää eri tavalla kuin miten sitä yleensä käytetään.”
Eikö tämä mentaliteetti toimisi muutenkin elämässä? Että osaisi olla mieluummin utelias kuin tuomitseva, kiinnostunut olemassa olevan mahdollisuuksista sen sijaan, että vaatii jotain muuta. Sirkus opettaa myös rohkeutta, erityisesti epäonnistumaan. Jonglööri Maksim Komaro sanoo: ”Tietenkin pallot putoavat. jos ne eivät putoaisi, jongleeraaminen ei olisi mahdollista.” Ja Sirkus Magentan tirehtööri Silja Kyytinen toteaa, että ”Sirkuslajien kautta opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, kontaktia, kosketusta, rohkeutta ja luottamusta. Yksi kaikkein tärkeimmistä opeista sirkuksessa on taito epäonnistua.”.
Eikö sirkusta voisi hyödyntää enemmänkin tiimien sisäisen luottamuksen ja yhteistyökykytaitojen oppimiseen? Eikö se auttaisi meitä erilaisia ihmisiä laajemminkin oppimaan toisiltamme ja toisistamme?
Missään ei minusta ole hienompi tunnelma kuin sirkuksessa. Yleisön ja esiintyjien välille muodostuu myönteinen vuorovaikutus, jossa esiintyjät laittavat itsensä likoon ja antavat kaikkensa ja yleisö pyrkii kannattelemaan näitä toivomalla onnistumista. Oman kokemukseni mukaan sirkus luo maagisen kuplan, jossa ei ole pisaraakaan vahingoniloa, pelkkää hyvää tahtoa, hämmästystä ja iloa.
”Sirkus ei voi kiistää painovoiman olemassaoloa, mutta se voi etsiä tapoja katsoa fysiikan lakeja tuoreista, yllättävistä ja vinksahtaneistakin näkökulmista.”
Näitä erikoisia näkökulmia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
