Kirjahyllystä 125/366

Kirsi     5.5.2024    

Sri K. Pattabhi Jois: Astanga Yoga

Tästä kirjasta alkoi joogaharrastus noin 30 vuotta sitten. Tai ensin se alkoi siitä, että otin horjuvat ensimmäiset askeleet joogan maailmaan Sörnäisissä. Oltiin 90-luvun puolivälissä ja kävelin Vilhonvuorenkujan kerrostalon alaovesta sisään, pieneen huoneistoon, jossa silloin sijaitsi Helsingin Astangajoogakoulu, jota vetivät Juha Javanainen ja Petri Räisänen. Astanga tuntui riittävän vaativalta myös fyysisesti, se palauttaisi ja virkistäisi kehoa ja mieltä, ajattelin silloisessa varsin kiireisessä elämänvaiheessa.

Alku oli vähän hankalaa, mantrojen laulaminen alussa epäilytti kun en edes tiennyt mitä manattiin. Astanga on parhaimmillaan kuitenkin ihan mielettömän hieno tapa liikuttaa kehoa ja mieltä, saavuttaa jotain meditatiivisen tilan kaltaista. Vaikeaakin se oli. Liikkeiden oppiminen otti aikaa, oli kivuliasta ja oman osaamattomuuden ja kömpelyyden hyväksyminen meni kärsivällisyysharjoituksesta. Kuten kirjassa todetaan: ”Astanga Vinyasa Yoga is an indepth study of the union between mind, body and spirit.”

Päälläseisonnan oppimiseen meni useita vuosia. Alussa pieneltä tuntuvat edistysaskeleet muuttuivat pikkuhiljaa (edistyksen voi laskea vuosissa ei muutamassa kerrassa) voimaksi ja venymiseksi, kyvyksi sietää niin horjumista kuin epämukavuutta. Samasta kyvystä on merkittävää hyötyä normiarjessa.

Niin, siis voi sen sanoa suoraan – hurahdin.

Työ Euroopan parlamentissa tarkoitti kuitenkin matkustamista ja joogatunneille oli vaikea siksi aina ehtiä. Niinpä harjoittelin tästä kirjasta. Kun perusasiat oli oppinut tunnilla, rupesin harjoittelemaan itsekseni. Matkalaukussa kulki matto ja kirja ja lopulta enää matto kun asanat oppi ulkoa.

Ja ne mantrat? Samoihin aikoihin ilmestyi Madonnan Ray of Light -albumi, jossa oli kappale Shanti/Ashtangi, jossa Madonna lauloi alkumantraa. Biisin tahtiin opin senkin ulkoa ja jos kerran Madonna voi laulaa mantroja, voin minäkin.

Sittemmin joogaharjoittelu on monipuolistunut erilaisiksi joogatunneiksi ja kokeiluiksi monenlaisesta suuntauksesta, lopulta omaksi lyhyemmäksi harjoitteeksi, jota teen kotona. Välillä käyn jollain tunneilla, mutta astangaa en ole enää tehnyt vuosiin. Miksi?

No, syitä on varmaan paljon, rannevamma, reisivamma, mukavuus, helppous, mitä niitä nyt on. Uskaltaisinkohan aloittaa astangan uudelleen? Astangajoogakoulu näyttää olevan ainakin Annankadulla. ”When the breath control is correct, mind control is possible.”