David Shields: Reality Hunger – a manifesto
“A character is either ‘real’ or ‘imaginary’? If you think that, hypocrite lecteur, I can only smile. You do not think of even your own past as quite real; you dress it up, you gild it or blacken it, censor it, tinker with it, fictionalize it, in a word, and put it away on the shelf – your book, your romanced autobiography. We are all in flight from reality. That is the basic definition of Homo sapiens.”
Millaista on elää nopearytmisellä 2000-luvulla ja kuvastaako perinteinen romaani sitä? Pirstaleista ja ei, tuntuu David Shields konkreettisesti osoittavan kirjallaan, joka ei ole ihan fiktiota, ei myöskään faktaa, jossa ei ole oikein juonta, mutta ei ole vain irrallisia ajatuksiakaan. Mikä se sitten on, hybridi? Ehkä se on sitä mitä väittääkin olevansa – manifesti.
“Story seems to say that everything happens for a reason, and I want to say, No it doesn’t.”
Shields tuntuu pilkkaavan Ian McEwanin ja Jonathan Franzenin kaltaisia kirjailijoita, joiden kerronta perustuu tarinaan. Se on ikään kuin vanhanaikainen kirjallisuuden muoto. Kuulun molempien kirjailijoiden faneihin, enkä muutenkaan ole sitä mieltä, että tarina on kuollut, päinvastoin. Voisi jopa väittää, että tarinat elävät kukoistuskauttaan tässä pirstaantuneessa maailmassa, jossa politiikan valtaa populistinen tarinankerronta. Silti, tämä on kiehtova kirja ja sisältää monta – irrallista – ajatusta.
“I like work that’s focused not only page by page but line by line on what the writer really cares about rather than hoping that what the writer cares about will somehow mysteriously creep through the cracks of narrative, which is the way I experience most stories and novels. Collage works are nearly always ‘about what they’re about’ – which may sound a tad tautological – but when I read a book that I really love, I’m excited because I can feel the writer’s excitement that in every paragraph he’s manifestly exploring his subject.”
Lopulta tämä ei toki ole valoisa tai onnellisen lopun opus. Pikemminkin vähän nihilistinen älyllinen julistus.
“I bear in my hands the disguise by which I conceal my life. A web of meaningless events, I dye it with the magic of my point of view.”
Ja silti. Samaa mieltä olemme monesta, myös ja erityisesti siitä mitä kirjallisuus parhaimmillaan on. Oli se sitten tarina tai ei.
“I don’t know what it’s inside you and you don’t know what it’s inside me. A great book allows me to leap over that wall: in a deep, significant conversation with another consciousness, I feel human and unalone.”
