Esa Saarinen & Kirsti Lonka: Muodonmuutos
”Rakentuminen jatkuu, koska ihminen ei ole valmis. Kukoistuskierre vai rapistumisliuku? Jokainen muovautuu johonkin suuntaan ja näkymättömät pienoismuutokset tekevät tiiviisti työtään.
Kymmenen vuoden kuluttua elämäsi on kokonaisuudessaan jotakin muuta kuin mitä se on nyt. Katsot vanhaa valokuvaa etkä käsitä, missä kohdassa käänne tapahtui.”
Olenko kukoistuskierteellä vai rapistumisliukumäessä? Siitä asti, kun taas nappasin tämän kirjan hyllystä, olen jäänyt miettimään. Millaisia tapoja tänään hellin, jotka johtavat johonkin omaan todellisuuteen, minään, 10 vuoden kuluttua. Onko suunta sellainen, jota toivoisin vai ajelehdinko vain johonkin suuntaan. Ja nyt en puhu mistään menestyksestä tai edes onnellisuudesta sellaisenaan, tavoitteellisena asiana. Vaan itse asiassa siitä, millainen ihminen olen 10 vuoden kuluttua ja kuinka voin ohjata suuntaa haluamaani. Kliseisesti, kuinka olisin parempi ihminen.
”Jokaisessa ihmisessä on kuitenkin myös voimaa. Ihmisenä eläminen on voimassa elämistä. Se voima voisi jo ennakolta vahvistua niitä tilanteita varten, jotka vaativat kaikki voimat.”
Muodonmuutos on kirja myös työelämästä, kuinka työ on organisoitu ja mikä on ihmisen rooli organisaatiossa.
”Tuloksellisin ulkoinen toiminta syntyy sisäisyyksistä käsin. Kuitenkin työn käytännöt ja tavat organisoida työtä ovat pitkälti sivuuttaneet ihmisen subjektiivisen maailman ja ihmisen tunneolentona.”
Kyllä! Muodonmuutos-kirjan ilmestymisestä on 24 vuotta. Väittäisin, että ainakin tietoisuus ihmisen tunnepuolesta myös työelämässä on merkittävästi lisääntynyt. On kuitenkin edelleen totta, että ns. bisneskieli ja tunnekieli ymmärtävät huonosti toisiaan. Hyvä työ tuntuu olevan konsepti, jota pidetään parempien aikojen luksuksena. Tapasin vähän aikaa sitten yritysjohtajan, joka kertoi ajatelleensa juurikin näin kunnes tuli huonommat ajat ja tämä huomasi, että itse asiassa juuri silloin sillä olikin eniten merkitystä. Sillä kuinka ihmisinä toisiamme kohtelemme, kuinka otamme jokaisen ainutlaatuisuuden huomioon.
Tiimejä tutkittaessa on todettu, että menestyvällä tiimillä voi olla monenlaisia erilaisia määrittäviä tekijöitä sille, miksi se on hyvä tiimi. Sen sijaan huonoja tiimejä yhdistää aina yksi asia: niissä olevilla on keskenään huonot ihmissuhteet.
Uskonkin, että seuraava vuosikymmen (tai vuosisata?) on organisaatioissa ihmissuhteiden vaalimisen aikaa. Esa Saarinen ja Kirsti Lonka antavat siihen erinomaisen lähtölaukauksen.
Tästä listasta voi esimerkiksi lähteä arvioimaan omaa suuntaansa.
