Rachel Cusk: Mykkäkoulu (suom. Kaisa Kattelus)
”Kylä jossa asun on rannikkotien varressa, ja asukkaiden kesken on paljon puhetta siitä, miten läpiajoliikenteen nopeutta voisi hallita. Hitaus, joka ärsyttää ja haittaa meitä kun ajelemme kylän ulkopuolella, ei ole millään lailla merkittävä ongelma talonomistajan näkökulmasta, sillä kun asiaa katsoo siltä kantilta, onkin selvää ettei täällä suinkaan ajeta liian hiljaa vaan liian kovaa. Tämä voisi olla hyvä esimerkki siitä, miten perspektiivi vääristää totuutta. Samalla tavoin pyöräilijä suhtautuu vihamielisesti autoihin mutta saattaa autossa ollessaan ärtyä välittömästi pyöräilijöihin ja sitten kävellessään inhota molempia, joskus jopa yhden ja saman päivän aikana.”
Rachel Cusk on nykyään jo tuttu, vaikka suhteemme alku oli pomppuinen. Hänen kirjansa tuntuvat kuin pitkäaikaisen ystävän kirjeiltä minulle. Ne ovat tosin hieman ankaria, hyvin syvällisiä ja vahvaa keskittymistä vaativia kirjeitä.
Mykkäkoulu on esseekokoelma, takakannen mukaan: ”elämän arkihavainnoista kasvavia tekstejä, kirjallisuuskritiikkiä ja aikalaisanalyysiä”.
Olen kirjoittanut Mykkäkoulusta pidemmin täällä. Cuskilta on ilmestynyt tänä vuonna romaani Parade. Käyn tsekkaamassa jo tänään Akateemisessa olisiko se jo ulkomaisten uutuuksien hyllyssä.
”Toinen päivä, toinen lentokenttä. Tällä kertaa tilanne on selvempi: maani on vastikään äänestänyt Euroopan unionista lähtemisen puolesta ja huono käytös rehottaa. Ihmiset kohtelevat toisiaan peittelemättömän halveksivasti. Ne joilla on univormu – lentokentän virkailijat – käyttelevät näennäistä valtaansa harvinaisen rumasti, kun taas me muut vilkuilemme toisiamme epäluuloisesti, tietämättä mitä odottaa tältä uudelta arvaamattomalta todellisuudelta, pohtien kumman puolella kukin on. Nyt jo puhutaan, että tilanne on syntynyt vihasta, mutta minusta tuntuu että jos niin tosiaan on, tuo viha on kohdistunut omaan itseen.”
