Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies (suom. Jorma Kapari)
”Lepotuolissa laakson pohjalla olevan majan terassilla on nuori nainen joka lukee. joka päivä ennen kuin ryhdyn työhön katson häntä jonkin aikaa kaukoputkellani. Tässä läpinäkyvässä ja ohuessa ilmassa minusta tuntuu että tavoitan hänen liikkumattomilta kasvoiltaan lukemisen näkymättömät merkit, katseen siirtymisen ja hengitysrytmin mutta vielä paremmin sanojen kulun hänen persoonansa lävitse, niiden virtauksen tai pysähtymisen, tempautumisen, vitkastelun, tauot, tarkkaavaisuuden joka keskittyy tai herpaantuu, palaamiset takaisin, tuon reitin joka näyttää yhtenäiseltä mutta on aina muuttuvainen ja satunnainen.”
Kirjailija, lukija, kirja. Suhde. Italo Calvino on aina riemastuttava. Jos talviyönä matkamies on kirja kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta, lukijan ja kirjan/kirjailijan välisestä suhteesta. Luomisen helppoudesta tai vaikeudesta. Tavasta katsoa maailmaa.
”Kaksi kirjailijaa asuu laakson vastakkaisilla rinteillä, he tarkkailevat toisiaan. Toinen on tottunut kirjoittamaan aamupäivisin, toinen iltapäivisin. Aamuisin ja iltapäivisin se kirjailijoista, joka ei kirjoita, suuntaa kaukoputkensa siihen joka kirjoittaa.
Toinen kirjailijoista on tuottelias, toinen on ahdistunut. Ahdistunut kirjailija katsoo kun tuottelias kirjailija täyttää arkit yhtenäisillä riveillä, käsikirjoitus kasvaa järjestyksessä olevana liuskapinona. Vähän ajan kuluttua kirja on valmis: se on varmaan menestysromaani, ajattelee ahdistunut kirjailija hiukan halveksivana mutta myös kateellisena.”
”Tuottelias kirjailija ei ole koskaan pitänyt ahdistuneen kirjailijan teoksista; lukiessaan tämän teoksia hänestä tuntuu aina että hän on tajuamaisillaan ratkaisevan asian ytimen mutta tämä ydin pakenee häneltä ja jättää hänelle epämiellyttävän tunteen. Mutta nyt kun hän katsoo miehen kirjoittamista, hän tuntee että mies taistelee jotain hämärää vastaan, sekasortoa vastaan, raivaa tietä josta ei vielä tiedä minne se johtaa, joskus hänestä tuntuu että hän näkee ahdistuneen kirjailijan kävelevän tyhjän ylle pingotetulla köydellä ja tuntee joutuvansa ihailun valtaan. Se ei ole ainoastaan ihailua: myös kateutta sillä hän tuntee kuinka hänen oma työnsä on rajoittunutta ja pinnallista verrattuna siihen mitä ahdistunut kirjailija etsii.”
Tämä ei ole lempicalvinoni, mutta pidän kyllä.
”Juuri siksi että olet sulkenut odotuksen pois kaikilta muilta aloilta, ajattelet että on oikein suoda itsellesi vielä tämä nuorekas odotuksen suoma nautinto niin tarkkaan rajatulla alueella kuin kirjat, missä voit onnistua tai epäonnistua mutta pettymysriski ei kuitenkaan ole vakava.
Olet siis nähnyt lehdestä että Italo Calvinolta on ilmestynyt uusi kirja Jos talviyönä matkamies, häneltä joka muutamaan vuoteen ei ole julkaissut mitään. Olet käynyt kirjakaupassa ja ostanut kirjan. Olet tehnyt aivan oikein.”