Bruce Daisley: Fortitude
”We can set out individually to improve our sense of control and our sense of identity. But for those qualities to take root, we have to go beyond our individual selves and connect with others. Our sense of ‘me-ness’ has to be overlain by an awareness of ‘we-ness’.”
Tämä pari vuotta sitten ilmestynyt ja hankittu kirja löytyi hyllystä lukemattomana. Selasin hieman ja juutuin lukemaan. Kiinnostava kirja, joka repii palasiksi niin Carol Dweckin growth mindset -tutkimukset kuin Angela Duckworthin Grit-teorian ja tohtii vielä tökkiä positiivisen psykologian isän, Martin Seligmanin ajatuksiakin. Daisley lähtee siis siitä, että kun keskitymme resilienssiin, keskitymme vain yksilöön. Vahvuus ja kyky edetä on kuitenkin aina yhteinen voimanponnistus, ihmisen identiteettiin ja kykyyn selviytyä kielteisistä asioista vaikuttaa yhteisö, ihmiset ympärillä. Oli kyse sitten työ- tai yksityiselämästä. Daisley ei kiellä yksilön merkitystä ja positiivisen psykologian tavoitetta löytää yksilöllisiä selviytymismekanismeja, mutta toteaa, että usein ne, jotka ovat selvinneet vaikkapa traumaattisista kokemuksista, eivät ole todellisuudessa selvinneet vaan vain edenneet sisulla läpi vaurioituen matkalla.
Kirja antaa kiinnostavia esimerkkejä niin yksilöistä kuin yhteisöistäkin. Jos on kiinnostunut ryhmän voimasta parhaimmillaan, tämä on mainio kirja.
“Robert Putnam offers an interesting distinction between two forms of group: bonding groups and bridging groups. The former, he says, are socially exclusive; the latter more socially inclusive.”
