Jonas Gardell: Oikeus rakkauteen (suom. Otto Lappalainen)
”Hän on yksin, ja jos hän tunnustaisi, jos hän astuisi esiin, eikö silloin kuka tahansa toinen mies kääntyisi poispäin hänestä tyrmistyneenä ja inhoten? Miten vihattu hänestä tulisikaan?
Siksi hänet oli tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen ja ikuiseen itsehillintään.
Siksi rinnassa kuolevat huokaukset, sillä mistään ei löydy vastakaikua.”
Koska tasavertaisuus, ihmisen oikeus rakkauteen ja omaan ainutlaatuiseen identiteettiin ei ole vain viikonlopun tapahtuma vaan jokaisen arkisen päivän oikeus ja onni.
Jonas Gardell kirjoittaa kauniisti, rehellisesti ja vaikuttavasti rakkaudesta, kaipuusta, yksinäisyydestä ja tarpeesta onneen, onnellisuuteen, joka viime kädessä vaatii sitä, että jokainen voi olla oma itsensä. Yhteisössä tunnustettu ja tunnistettu ainutlaatuinen ihminen. Hän kuvaa myös eristäytymistä, syrjäyttämistä, ennakkoluuloja, pelkoja ja vihaa.
Myönnän ajatelleeni aluksi, että kirja, joka lähtee liikkeelle tositapahtumista 1800-luvulta on jonkinlainen hieman tylsä historiallinen katsaus, mutta tämä kirja ei ole tylsää nähnytkään. Tämä on inhimillisestä näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka puhuttelee voimakkaasti juuri siksi. Pitkä historiaperspektiivikin on tärkeä. Työtä on vielä tehtävissä. Likimainkaan emme ole vielä siellä missä pitäisi.
”Omistettu onnellisemmalle vuodelle.”
Gardell kertoo kuinka vuonna 1913 kirjailija E.M. Forster kirjoitti romaanin Maurice, joka julkaistiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen, vuonna 1971. Esilehdellä oli kuin tervehdyksenä siihen hetkeen, jolloin kirja voitaisiin jullkaista: ”Omistettu onnellisemmalle vuodelle.” Tarina oli samaa sukupuolta edustavien ihmisten rakkaustarina, jonka julkaiseminen vuonna 1913 oli mahdotonta. Muutamat Forsterin läheiset lukivat käsikirjoituksen: ”Suurin ongelma, käsikirjoituksen lukeneiden mielestä, oli onnellinen loppu.”
Onnellinen homo, mahdoton ajatus…
Gardellin kirjoittaminen vaikuttaa siksi, että se on suoraa, hempeilemätöntä. Kun itse ei kuulu vähemmistöön, näkökulma on aina rajoittunut, vaikka kuinka ajattelisi, ettei ole.
Katsoin viime viikolla myös Netflixin vaikuttavan dokumentin Outstanding – A comedy revolution, ja luulen, että myös sen jälkeen ymmärsin syvemmin jotain. Dokkari käy läpi LGBTQ+ standupia aina siitä kuinka vaikeaa oli/on olla avoimesti sitä mitä on (tai tuli fudut telkkarista) siihen kuinka pöyristyttävää standup on ollut vähemmistöjen näkökulmasta. Kun kuulen ohjelmassa Eddie Murphyn homovitsejä, huomaan, että kun olen kuullut ne ensimmäistä kertaa, en edes ole tajunnut kuinka törkeitä ne ovat. Hitto. Maailman on muututtava nopeammin!
Samalla jään miettimään ihmistä, elämää ja identiteettiä. Kuinka herkkä ihminen on aina osa yhteisöä, joka vaikuttaa itseen. Vaikka kuinka kovettaisi itsensä.
Koomikko Jim David toteaa kuinka, jos miehenä puhut vaimostasi, puhut perheestäsi ja elämästäsi. Jos puhut miehestäsi, sinulla katsotaan olevan ”homo-agenda”. Todellisuudessa puhut perheestäsi ja elämästäsi. Dokkari sisältää liikuttavia ja turhauttavia esimerkkejä siitä kuinka vaikeaa on ollut ja edelleen on olla oma ainutlaatuinen itsensä maailmassa, joka suhtautuu ennakkoluuloisesti, jopa vihaamalla. Ja myös toivoa herättäviä ja hienoja esimerkkejä siitä kuinka toisen rohkeus tarttuu toiseenkin. Mikä vaikutus meillä toisiimme on myös myönteisesti, jos haluamme.
Ihmisen identiteetti rakentuu myös yhteisön kanssa ja kautta. Yhteisön tuki ja hyväksyntä on oleellinen osa sitä, että voi kokea myös ehjää identiteettiä. Prideen osallistuminen on yhteisön tapa osoittaa näkyvästi se, että toinen on omana itsenään hyväksytty ja ilahduttava osa sitä. Se vahvistaa yhteisöä. Siksi ajattelen, että Prideen osallistuminen on oleellinen osa myös suomalaisten instituutioiden tehtävää. Niin ministeriöiden kuin ministerien, niin pääministerin kuin presidentin ja kaupunkien. Instituutiot eivät ole niiden, jotka työskentelevät niissä vaan meidän, yhteisön.
Gardell kuvaa hyvin sitä yksinäisyyttä, jota ihminen kokee, jos yhteisö ei tue tämän identiteettiä vaan pitää piilottaa itseään. Gardell kuvaa myös hienosti sitä kuinka yksittäinen ihminen voi vaikuttaa ja vaikuttaakin. Sitä vaikuttamista onnellisemmalle vuodelle tarvitaan meiltä kaikilta kaikkina vuoden päivinä.
