Hermann Hesse: Siddhartha (engl. kääntänyt Hilda Rosner)
”That is why I am going on my way – not to seek another and better doctrine, for I know there is none, but to leave all doctrines and all teachers and to reach my goal alone – or die.”
Hermann Hessen Siddhartha on tietysti klassikko, mutta itse luin sen vasta viime vuonna. Ihastuinko? Hmm. En ole ihan varma. Kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen, arvokas ja viisaskin. Päähenkilön elämä muistuttaa Siddhartha Gautaman, Buddhan elämäntarinaa, mutta ei ole sitä. Lopulta se kiehtovasti eroaa siitä tavallaan Buddhan oppien mukaisesti: tämä kulkee omaa polkuaan. Se mitä itse Buddhan opetuksista olen ymmärtänyt, ehkä yksi keskeisimmistä on se, ettei pidä seurata sokeasti ketään opettajaa tai mitään laumaa vaan käyttää omaa päätään ja kokemuksia. Hessen Siddhartha tekee niin ja päätyy jonkun valmiin uskonnon sijaan luomaan oman uskomusmaailmansa, jonkinlaisen panteismin kenties?
Aikana, jolloin tajuamme kuinka vieraantuneita itse asiassa olemme luonnosta ja aikana, jossa ryhmäydymme helposti joukkoihin, jotka sokeasti seuraavat jotain ”opettajaa”, ”mestaria” tai muuta ajattelijaa, oli kyse sitten poliitikosta tai self-help gurusta, Hessen Siddhartha on virkistävä muistutus oman ajattelun tarpeellisuudesta.
Tämä on ehkä kirja, jonka voisi lukea joka kesä. Luulen, että siitä saa irti enemmän useammilla lukukerroilla.
“Knowledge can be communicated, but not wisdom. One can find it, live it, do wonders through it, but one cannot communicate it and teach it.”
