Lars Svendsen: A Philosophy of Loneliness
“Loneliness detaches you from others in a meaningful way, and in that respect it also detaches you from yourself, from important sides of yourself that can only exist and develop through your ties to other people. Stendhal writes: Everything can be aquired in solitude, except character.”
Olen lukenut tämän kirjan vuonna 2021 ja kirjoittanut siitä silloin: Syvällinen, viisas, ei helppo. Vähän raskas.
Silti, pidin tästä paljon. Svendsen käsittelee yksinäisyyttä ja erityisesti oikeastaan ihmisen vuorovaikutuksen välttämättömyyttä siihen, että tästä tulee ihminen. Kuinka tärkeää oman identiteetin, kasvamisen ja nähdyksi tulemisen näkökulmasta muut ihmiset lopulta ovat.
“Kant points out that we need to mean something to others, to show that we have a value and to enjoy recognition.”
“As C.S. Lewis writes, ‘As soon as we are fully concious we discover loneliness. We need others physically, emotionally, intellectually; we need them if we are to know anything, even ourselves. However, we have to take it one step futher. We also need other people to need us.”
Svendsen on Bergenin yliopiston filosofian professori ja se näkyy tämän tavassa tarkastella aihetta monesta ja monen ajattelijan näkökulmasta.
Voi olla, että tämä on vähän raskas, mutta toisaalta, niin on yksinäisyyskin silloin kun se ei ole itse valittu olotila.
“Rousseau: Solitude is described as a condition where one is entirely present in the moment, thereby achieving an almost mystical unity and harmony with the earth.” Rousseau conjures a picture of an ideal solitude, but actual solitude was always a disappointment.”
“We can perhaps distinguish between endogenous and exogenous loneliness, depending on whether the loneliness emotion has its main cause in the subject or in his or her surroundings.”
