Hannu Mäkelä: Uponnut pursi
Eino Leinon kirjeet L. Onervalle
”Taas kuuluvat askeleet ja oveen koputetaan juuri kun minulla on säe kesken, mutta en anna sen häiritä, kirjoitan ja kuulen kuinka ovi avataan vaikken mitään sano. Mutta heillä on valta ja voima ja minä olen yksin, pieni aivan, olenhan tyhjä säkki jo, vain runoja riittää.”
1940-luvulla runoilija L. Onerva suljettiin viideksi vuodeksi Nikkilän mielisairaalaan. Täällä hän kirjoitti päivittäin valtavan määrän runoja ja teki kuvia ”pikapiirtoja” ja akvarelleja. Runot hautautuivat sittemmin kustantamon kellareihin, josta Hannu Mäkelä ne löysi, luki ja toi valoon. Runojen kautta Mäkelä pääsi varmasti L Onervan sisäiseen maailmaan ja kirja Uponnut pursi on fiktiivinen tulkinta siitä, mitä Onervan päässä on liikkunut niin sairaalassa kuin sen jälkeen vapauteen päästyään.
Uponnut pursi on yksinäisyyden kuvauksessa raastava.
”Minun täytyy saada joku rauhoitettu alue Suomessa, semmoinen, jonne me kaksi voimme vetäytyä, silloin kun elämän taistelu alkaa käydä liian vaikeaksi. Täksi kesäksi mahtaa se vielä olla mahdotonta. Mutta sitä seuraavaksi. – Kahtasataa kanaa en sentään voine luvata sinulle. – Saa nyt nähdä, miten kaikki muodostuu.” Eino Leinon kirjeet L. Onervalle
Eino Leinon kirjeet L.Onervalle kuuluu taas sellaiseen kirjallisuuslajiin, jota lukiessa kokee itsensä kutsumattomaksi tirkistelijäksi. Leino vuodattaa syvimpiä tunteitaan, hassuja ja lapsellisia rakastavaisten välisiä juttuja ja toisaalta pyytää kalosseja tai lähettämään rahaa. Kirjeistä voi aistia mutkattoman tunnelman Onervan ja Leinon välillä, kiihkeän intohimon ja repivät ristiriidatkin.
”Onerva, minä rakastan sinua jokaisella hermonpäälläni ja verisolullani. Sinä vaikutat juuri tällä hetkellä minuun hyvin aistillisesti. Kuuma henkäys käy ylitseni. Minä tahtoisin suudella sinua yli koko ruumiin, niskaan, kaulaan ja kaikkiin jäseniin. Juuri nyt tahtoisin minä sinut, Syväsalmen tyttö.”
”Tunnen itseni jälleen tyyneksi ja tyytyväiseksi. Luulen, että syynä siihen on etupäässä viimeinen kirjeesi, jonka tänä aamuna sain ja joka teki jo pitemmän aikaa levottomasti leiskahdelleen sydämeni jälleen kirkkaaksi ja keveäksi. Kun Onervan on hyvä olla, on minunkin.”
”Rakas Onerva!
Jos heräät, niin tule klo 11 ap. tavalliseen paikkaamme Bulevardinkadulle, että saisin vähän puhua kanssasi kahdenkesken.
Sinun iäti
E.L.”
Onerva, vahvoja tunteita herättävä nainen. Onnellista nimipäivää!
