Axel Munthe: The Story of San Michele
Axel Munthen tarina San Michelestä (ja elämästään) (suomeksi Huvila meren rannalla, suom. J. A. Hollo) on vähän kuin Peter Maylen Vuosi Provencessa -kirjan esi-isä. Hieman tylsempi sanoisin kyllä. Toki kirjan kiehtovuutta lisää se, että San Michele on olemassa ja siellä voi myös vierailla ja kannattaakin. Kirja on jännä kokemus, jotenkin Munthe yrittää siinä liikaa; kirjanpitäjän pedanttiudella ja sydänkirurgin tarkkuudella hän kertoo tarinaansa yksityiskohtaisesti pysähtyen lukijan näkökulmasta turhiin paikkoihin. Toisaalta taas itse San Michele on romanttinen, häikäisevä ja myyttinen paikka. Ihan kuin Munthessa olisi kaksi eri persoonaa. Ehkä olikin.
Näkymät San Michelestä ovat niin huikeat, että sinne tekee mieli jäädä asumaan.
San Michelestä itselleni on jäänyt parhaiten mieleen olisiko se keittiön/ruokatilan vai jopa eteisen lattiassa oleva mosaiikkikuva, jossa on luuranko toisessa kädessään viinikannu, toisessa vesi. Ajatuksena (jos muistan oikein) muistuttaa, että elämässä tarvitaan molempia: arkea ja juhlaa.
