Natalia Ginzburg: Kieli jota puhumme
Kirja, jota todella moni on kehunut. Kirja, jonka olen ostanut ja antanut sittemmin lahjaksi. Kirja, jonka sen jälkeen sain itse lahjaksi. Kirja, joka tuntuu liimautuvan minuun, halusin tai en. Kirja, jota syystä tai toisesta jostain syystä vierastan. Siksikö, että se kertoo Italiasta ja minulla on nyttemmin mutkikas suhde Italiaan? Siksikö, että lukiessani takakansitekstin tuntuu, että ”plääh taas tällainen perhe/sukutarina? En tiedä. Siinä se möllöttää hyllyssä ja vaatii lukemista. Toistaiseksi olen vastustanut sitä siitä huolimatta.
Jääköön hyllyyn.
