Kirjahyllystä 252/366

Kirsi     10.9.2024     ,

Avainsanat:

Albert Camus: The Myth of Sisyphus

“All great deeds and all great thoughts have a ridiculous beginning.”

Albert Camus on kiehtova kirjailija, joka pohtii useammassakin teoksessaan ihmisen elämän merkityksellisyyttä tai oikeastaan merkityksettömyyttä. Kirjassa The Myth of Sisyphos lähdetään liikkeelle itsemurhasta.Camus toteaa heti alussa, että todellisuudessa filosofiassa on vain yksi vakava kysymys, joka pitää ratkaista: itsemurha. Sen arvioiminen onko elämä elämisen arvoista vai ei, päätyy ratkaisemaan filosofian pohjimmaisen kysymyksen. Camus ei kierrä vaikeaa, kuorruta rumaa tai väistä absurdia.

Ratkaistakseen tämän peruskysymyksen Camus käyttää hyväkseen myyttiä Sisyfoksesta.

Camus’n näkemyksen mukaan, jotta voi elää merkityksellistä elämää, pitää pystyä uhmaamaan elämän absurdiutta, mikä on juuri se mitä Sisyfos tekee. Kirjassaan Camus esittääkin Sisyfoksen hyvin toisenlaisesta näkökulmasta kuin mistä yleensä olemme tottuneet tämän näkemään.

Sisyfos on saanut jumalilta rangaistukseksi absurdin ja näennäisesti tarkoituksettoman työn, jossa tämä työntää raskasta kiveä ylös kukkulalle, josta kivi vierii välittömästi takaisin lähtöpisteeseen ja Sisyfos palaa työntämään sen uudelleen kukkulalle. Kerta toisensa jälkeen Sisyfos toistaa ulkoapäin mielettömältä ja merkityksettömältä tuntuvaa tehtävää. Sisyfos ei kadu, prokrastinoi tai märehdi. Ei myöskään toivo parempaa elämää. Sen sijaan tämä ilmentää Camus’n näkemyksen mukaan kolmea elämässä tärkeää ominaisuutta: kapina, intohimo ja vapaus. Joka kerta kun hän palaa lähtöpisteeseen on hänellä vapaus valita: luovuttaa tai jatkaa työtä. Sisyfos valitsee ponnistelun ja näin tulee oman kohtalonsa herraksi. ”His rock is his thing” toteaa Camus, se antaa merkityksen ja tarkoituksen Sisyfoksen elämälle. Vaikka homma näyttää ulkopuolisen silmin älyttömältä, on asenne se mikä tekee siitä merkityksellisen. Sisyfos valitsee merkityksen absurdille ja on sitä kautta vapaa.

Oikeastaan Camus yrittää sanoa, että elämän ei pidäkään olla sen kummemmin merkityksellistä, elämä on absurdia ja se pitää lusia loppuun asti. Jos jotain niin ponnistelu sinänsä, oli se mitä tahansa, ja suhtautuminen omaan ponnisteluun, tuo merkityksen.