Antonio Tabucchi: Time Ages in A Hurry
Kertoo Pereira taitaa olla itselleni Tabucchin tuotannosta mieluisin. Hyllyssä olevasta kirjasta löytyy monta merkintää hienoista tai hyvistä ajatuksista tai lauseista. Mm. seuraavat löysin: ”Ja silloin Pereiralle tuli mieleen lause jota hänen setänsä, epäonnistunut kirjailija, aina toisteli, ja hän sanoi sen ääneen: filosofia käsittelee näennäisesti pelkästään todellisuutta, mutta kertoo ehkä vain fantasioita, ja kirjallisuus käsittelee näennäisesti pelkkiä fantasioita mutta kertookin ehkä totuuden.”
Ja ”On vaikea olla vuorenvarma mistään kun on kysymys sydämen asioista, kertoo Pereira.”
Kirja Time Ages in a Hurry on paitsi kiinnostava kirja, myös toisela tavala merkityksellinen. Sen välistä nimittäin löysin muutama vuosi sitten kirjeen.
Kyseessä on ihan paperinen vanhanajan kirje, joka on osoitettu vähän holtittomalla käsialalla minulle yhteen vanhaan osoitteeseeni. Holtiton käsiala kuuluu tyttärelleni, joka lähetti sen jo noin 10 vuotta sitten rippileiriltä. Rippileirillä oli sellainen hieno tapa, että vanhemmat kirjoittivat lasten tietämättä näille kirjeet ja ne jaettiin siellä lapsille. Olimme silloin jo tyttäreni isän kanssa eronneet, joten tyttäremme sai kaksi kirjettä, joiden toisen sisällöstä en tiedä mitään.
Tyttäreini kirje on vastaus kirjeeseen, jonka kirjoitin ja alkaa näin: ”Mä istun nyt täällä oleskeluhuoneessa lattialla ja kirjotan sulle. Mä luin just sun kirjeen tuol ulkona porojen keskellä. Sun kirje oli ihana ja se piristi mun kylmää päivää. Toivottavasti siellä on lämpimämpää.” Sitten mennään jo asioihin kuten rakkauteen ja kaikkeen kauniiseen ja liikuttavaan ja yksityiseen. Rippileiri oli Lapissa, kuten ehkä voi arvata poroista. Kirjeessä on myös lause: ”Mä oikeasti rakastan sua tosi paljon silloinkin kun me huudetaan ja tapellaan.” Kyllä, meillä kyllä on myös huudettu ja tapeltu. Kauheasti on myös rakkautta ja olemme tosi läheisiä. Ehkä sellainen suorasanainen tunteiden käsittely on joltain osin myös hyvä asia. Ehkä se, että uskaltaa olla tunteiden kanssa avoinna (hyvien ja hankalampien) on myös iso luottamuksen ja läheisyyden osoitus.
Kun muutama vuosi sitten löysin kirjeen Antonio Tabucchin välistä, laitoin sen sinne takaisin. Kirja on erittäin merkityksellinen. Ja kyllä, aika tosiaan kiiruhtaa…
”…the developmental period never ends, in life we don’t do anything other than evolutionize.”
