Virginia Woolf on How to read
”Books, Woolf insisted, come alive on encountering a reader, and change with them.” Näin toteaa Ali Smith esipuheessaan kirjaan, jossa Virginia Woolf käsittelee kirjailijoita, kirjoja, lukemista.
“But there is one peculiarity which real works of art possess in common. At each fresh reading one notices some change in them, as if the sap of life ran in their leaves, and with skies and plants they had the power to alter their shape and colour from season to season.”
Lukufriikille tällaiset kirjat tietysti ovat kuin lukisi raamattua. Kun on uskossa, on uskossa. Lukeminen on mahtavaa, se virkistää, levollistaa ja sytyttää. Woolf kirjoittaa hienosti omista kokemuksistaan lukijana sortumatta yleistyksiin tai latteuksiin.
“… the ‘book itself’ is not form which you see, but emotion which you feel…”
Pidän myös tietysti tämän ajatuksesta siitä, Kuinka lukijana pysyy vetreänä:
“For the true reader is essentially young. He is a man of intense curiosity; of ideas; open minded and communicative, to whom reading is more of the nature of brisk exercise in the open air than of sheltered study; he trudges the high road, he climbs higher and higher upon the hills until the atmosphere is almost too fine to breathe in; to him it is not a sedentary pursuit at all.”
Ja miksi kirjoittaa?
“Communication is health; communication is truth; communication is happiness.”
