Lassi Nummi: Runoilijan kalenteri
”M. syö löylyä.”
M on Lassi Nummen poika Markus Nummi. Loistava kirjailija hänkin, jolta on tullut juuri uusi kirja Käräjät, joka odottaa tuossa lukemistaan. Runoilijan kalenteri on virkistävä, myönteinen ja uteliaisuutta elämään pursuava päiväkirjamainen kokoelma hauskoja havaintoja elämästä, maailmasta ja lähipiiristä.
”Kasvatus hyveisiin. Hyvin pieni poika viiletti alas Ulvilantietä, oikeaa puolta, kuten tuleekin, hyvin pienellä pyörällä. Nähdessään henkilöauton tulevan pihatieltä hän jarrutti hyvissä ajoin. Myöskin auto jarrutti; ratissa istuva herrasmies viittasi kohteliaasti pyöräilevälle herrasmiehelle, joka lisäsi vauhtiaan ja ohitti paikan. Vasta sitten auto kääntyi ajotielle. Tapaus teki minuun miellyttävän vaikutuksen.”
”Iltapäivällä. – Päiväkahvi puutarhassa, sointuvasti pörisevän kukkapenkin vieressä. Mötiäiset mekastavat kukissa, hopeapajut kuvastuvat sinistä taivasta vasten. Sitä paitsi voi laskeutua selälleen nurmikolle ja tähystää ylös. Pilven reuna tarjoaa vertauskohdan. Yhtäkkiä tajuat, miten korkealla se on; ja sen takana yhä vain, sininen syvyys. Sitä paitsi, Mannisen ”Virrantyven” on mahtava runo – parhaita, mitä suomeksi on kirjoitettu.”
Moni kirjoitus on pakinamaisen hassu, mutta Nummen kirjoituksissa on syvällinen pohjavire. Tämä tutkailee asioita kiinnostavista ja epäkonventionaalisista näkökulmista. Se on ehkä Lassi Nummessa parasta.
”Ohjelmalehtinen kertoo, edellä mainitun erakon, Milarépan laulujen kuvituksen yhteydessä (vuodelta 1950), Braque’in tuntevan kiinnostusta Zenbuddhismia kohtaan: Ensimmäinen ajatus: Niin – sehän on ollut muotia viime vuosina länsimaissa.
Liittyikö tähän pieni pettymyksen häivähdys? Ja miksi?
Tähän muoti-asiaan tulee niin helposti asennoituneeksi väärin. Aivan väärin on tietenkin, jos – millä alalla tahansa – tahdottomina noudatamme sen ns. oikkuja. Mutta yhtä väärin, jos asennoidumme liian johdonmukaisesti sitä vastaan, jos pelkän asenteen perusteella katsomme olevamme sen yläpuolella, jos emme uskalla tehdä jotakin, vain siitä syystä, että se ”on muodissa”, että monet ihmiset ovat kiinnostuneita siitä juuri nyt.
On syytä pitää mielessä, että ”muotia on monen laatuista ja tasoista. Vaikka voitaisiinkin osoittaa liittymäkohta jonkin ajankohdan filosofisten muotivirtausten ja pukeutumiskuosin välillä, on syytä varoa liioittelemasta tuollaisen havainnon merkitystä; on syytä todeta ilmiöiden eritasoisuus. Samalla on hyvä muistaa, että ajassa liikkuvat henkiset virtaukset ”tulevat lihaksi” yksityisissä ihmisissä. Ne merkitsevät heille hyvin erilaisia ja eriarvoisia asioita: jollekin ajankulua tai keikaroinnin välinettä, toiselle innostavaa herätettä, joka perustuu hedelmälliseen värinkäsitykseen; kolmannelle intensiivisen ja hellittämättömän tutkiskelun kohdetta.”
”Jonkin herätteen arvoa meille kullekin ei lainkaan ratkaise se, löydämmekö sen muodin kautta vai siitä riippumatta. Sen ratkaisevat aivan muut tekijät: herätteen takana olevan ilmiöryhmän arvo, sen laajuus ja intensiteetti; ja ennen kaikkea, oma intensiteettimme, kykymme porautua pintailmiöiden lävitse asioiden ytimeen.”
On Nummella jotain sanottavaa lukemisestakin.
Kirjojen maistelemisesta. Lukemisesta on kirjoitettu paljon, kirjojen maistelemisesta tuskin nimeksikään. Ainakaan ei silmiini ole osunut tekstiä tuosta asiasta. Kuitenkin kirjojen maisteleminen on eri asia kuin niiden lukeminen, aivan niin kuin ruokien ja juomien maistelu on eri asia kuin varsinainen ateriointi ja juominen.
Sitä paitsi kysymyksessä on tärkeä asia: maistiaisten perusteella luullakseni muodostuu ja leviää ainakin yhtä paljon kirjoja koskevia käsityksiä kuin tunnollisen lukemisen. Väitetäänpä, että joku olisi joskus jopa kirjoittanut arvostelun kirjasta lukematta sitä kannesta kanteen. Tuota en kyllä puolestani halua uskoa – menettäisin vain suotta illuusioni.
Kirjojen maistelemisella on tosin vaaransa, jos se johtaa liian nopeasti muodostettuihin käsityksiin tai varsinaisen lukemisen laiminlyöntiin. Mutta sillä on myös huomattavat etunsa. Sen avulla voimme saada kevyen tuntuman runoihin ja romaaneihin, kirjoihin ja kirjailijoihin, tyyleihin ja elämäntunteisiin, joista meillä ei muuten olisi aavistustakaan. Sitä paitsi voimme sen avulla joskus löytää jonkun ”oman” kirjoittajamme tai teoksemme, johon sitten uppoamme hyvinkin perinpohjaisesti.”
Pidän siitä, että Lassi Nummi yhdistelee sanoja toisiinsa tavalla, joka tekee ajatuksesta yhtäkkiä tuoreemman ja samalla heti toden. Kyllä, löylyä voi syödä, kirjoja voi maistella.
