Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
En lähtenyt, kuten niin moni muu, jäljittämään Mia Kankimäen kanssa tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia. Kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on edelleen lukematta vaikka se on kyllä hyllyssä. Myöhästyin siitä junasta ja nyt en uskalla Japani-junaan ollenkaan. Rakastuin nimittäin kirjaan Naiset joita ajattelen öisin. En uskalla ottaa riskiä aikaisemmin ilmestyneen kirjan kanssa. Ja toisaalta – erityisinnostuvana seuraavaksi sitten olisinkin varaamassa lentolippuja Kiotoon…
Kankimäen tapa kirjoittaa olisi tuskallisen kadehdittava, ellei se olisi niin täydellinen sävyltään ja tunnelmaltaan. Taitavasti ja koskettavasti kirjoittavaa Kankimäkeä ei voi kadehtia koska mieli ei voi kuin ihailla. Kankimäki on kuin se paras rohkea ystävä, joka uskaltaa matkailla maailman ympäri ja palattuaan osaa kertoa siitä niin, että tuntuu kuin olisi itsekin uskaltanut.
Tämä kirja meni luettuani sen heti lempikirjojeni joukkoon. Se inspiroi, yllätti ja ennen kaikkea toi naisia, joita kannattaakin ajatella (myös) öisin esille, kaivoi heidät historian unholasta nykynaiselle esimerkiksi siitä, että perhana, on sitä naisella tahtoa, pokkaa ja uskallusta jos vaan päättää toimia. Sivistyneen ja sosiaaliseen viitekehykseen sopivan mekon sisällä asuu tiikeri.
Kirjaan Levoton lukija kirjoitan kirjasta näin:
”Mia Kankimäen kirja Naiset joita ajattelen öisin on vahva kirja. Luettuani sen ostin sitä kaikille tutuille naisille lahjaksi. Kankimäki seikkailee kirjassa omassa elämässään ja mielessään:
”Itken sitä etten osaa elää tätä elämää, että olen jotenkin sietämättömällä tavalla oman itseni vanki, etten jotenkin saa asioista kaikkea irti.” Inspiraatiota hän lähtee hakemaan matkustamalla menneisyyden uskaliaiden naisten elämään ja jäljittää näitä myös fyysisesti mm. Afrikasta, Kiotosta, Firenzestä, Roomasta, Bolognasta ja Normandiasta.
Kuinka elää elämää niin, että siitä saa kaiken irti? Olemalla erityisen rohkea, uskaltamalla poiketa valtavirrasta? Luulen, että Kankimäki lopulta hakee jotain mitä ei löydy. Mitä jos kukaan meistä ei todellisuudessa saa ”kaikkea irti” elämästä? Mitä jos elämä onkin menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden haaveita ja ajatus tässä hetkessä olemisesta on myytti? Sellainen, jota kukaan ei uskalla sanoa ääneen? Mitä jos seikkailu sen aikana on aina vähemmän kuin sen jälkeen? Mitä jos aito ihminen onkin kimppu ristiriitoja, pienempi ja samalla suurempi kuin miltä tarina näyttää. Karen Blixenistä Kankimäki kirjoittaa lopulta:
”Ajattelen, Karen, ettet ehkä ollutkaan ihan sellainen kuin kuvittelin. Et ehkä ollutkaan se äärettömän rohkea, vahva, itsenäinen, viisas ja hyvä ihmenainen, jollaiseksi olin sinut mielessäni kuvitellut. Olit inhimillisempi, heikompi, sairaampi, masentuneempi, tunteillesi alttiimpi, itsekkäämpi, epätoivoisempi, omistushaluisempi, metsästyshimoisempi, turhamaisempi. Mutta ei se mitään, Karen, sellaisia me olemme.”
Kirja on jotenkin yhtä aikaa lohdullinen ja vahvistava. Kukaan ei oikeastaan ole sellainen kuin kuvittelisi. Ei itsekään. Oliko Karen Blixen pettynyt itseensä? Jos Blixen (en ole Kankimäen tavoin Karen Blixenin kanssa niin läheisissä väleissä, että tuntuisi luontevalta puhutella tätä etunimeltä) olisi Instagramissa, vertailisiko tämäkin itseään muihin ja pettyisi omaan elämäänsä?
Kiinnostavaa Kankimäen naisissa on se, että he ovat vähän liikaa sille yhteiskunnalle, jossa elävät. Tai eivät sovi ahtaaseen käsitykseen siitä, millainen naisen tulisi olla. Hauskalla tavalla tämä ilmenee vaikkapa sitten sen Mariage Frèresin Alexandra David-Néelin mukaan nimetyn teen maussa. Ostetun teen muodossa. Se ei ole kovin miellyttävän makuista. Siinä tuntuu olevan jotenkin ihan liikaa kaikkea sellaisessa yhdistelmässä, joka vaatii ns. aquired tastea. Mutta niin Alexandrassakin taisi olla suhteessa omaan aikaansa. Mikä nainen, joka ei malttanut jäädä vangiksi soveliaisuuteen! Idolit on tehty tällaisesta tavarasta eikä sen kuulukaan olla ”miellyttävää”.”
Tee on muuten loppu. Sitä saa täältä.
Ja, okei, silmäilen jo kirjaa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Ja Kioton hotelleja. Ennustavat, että paras kirsikankukka-aika tänä vuonna Kiotossa on 28.3.-5.4. Eikös se pääsiäisloma osu juuri siihen?
