Kirjahyllystä 63/366

Kirsi     3.3.2024     ,

Avainsanat: ,

Tie taipuuSami Yaffa – Omaelämäkerta

Ylöskirjannut Tommi Liimatta

”Nykyhetkestä on vaikea puhua. Se on keskeneräinen piirros, josta ei vielä näe, mitä se esittää. Mutta menneisyydestä voi hahmottaa kuvioita, toistumia.”

Näin hienosti sanoo ”ylöskirjaaja” Tommi Liimatta Sami Yaffan elämäkertakirja Tie taipuu alussa.

On mysteeri, miksi tämä kirja on ilmestynyt kirjahyllyyni. Tiedän, että olen sen itse hankkinut, mutta miksi? Hanoi Rocks ei suoraan sanoen merkitse minulle mitään. Kaiken järjen mukaan ohittaisin tämän kirjan nopeasti ilman mitään kiinnostusta. On ollut pakko olla joku haastattelu tai vastaava, jossa Sami Yaffa on sanonut jotain mikä on jäänyt kiinnostamaan, että olen lopulta tarttunut tähän kirjaan. Muistan, että luin tätä mökillä. Pidin, yllätyin, viihdyin, viisastuin.

Siitä on nyt muutamia vuosia kun olen tämän lukenut, mutta muistan, että erityisesti viehätti Sami Yaffan utelias tapa tarkastella elämää kuten kirjan nimen mukaan tämä viittaa vanhaan romanisanontaan: the road bends, tie taipuu. Sanonnan takana on hieno ajatus siitä, että ”elämän pitää mielenkiintoisena se, ettei tiedä mitä kulman takaa löytyy.”

Vaikka hallinta, toistuminen ja toistaminen luo (näennäistä) turvallisuutta, elämän värit ja mielenkiinto syntyy jostain muusta, siitä, että ei voi olla varma, mitä kulman takaa on tulossa. Se voi olla myönteistä tai vähemmän myönteistä, elämää.

”Ei kannata olla tosikko – että nyt on breikattava. Kokeilu ja leikkimieli pitävät bändin elossa. Siksi on sääli, että sinkkujen kadottua katosivat B-puolet, nämä irrotteluareenat.”

Kirja on tietysti jotain muuta musiikkifanille kuin ehkä minulle. Itse viehätyin mutkattomasta tavasta kohdata elämä, optimistisesta asenteesta ja suoruudesta millä elämään hyökätään kiinni. Perspektiivistäkin. ”Nuorena yhdeksän vuotta oli valtava etäisyys, nyt aika vain kiihtyy ja yhdeksän vuotta sitten oli eilen.”

Kirja ei yritä olla totuus, se on yksi tapa katsoa tapahtunutta.

Kuten Tommi Liimatta alussa toteaa: ”Muistaminen on näkökulma. Henkilökohtainen totuus on aina kiinnostava, koska mukana on mielipide. Koko totuus piilee siellä missä kyllin monet todistukset yhtenevät.”

Tämä tuntuu arvokkaalta näkökulmalta.