Tove Jansson: Fair Play (ruotsista kääntänyt Thomas Teal)
”They hadn’t noticed the fog moving off. The heavy summer fog had rolled on north to annoy people on the inner islands, and suddenly the sea was open and blue and they found themselves a long way out toward Estonia. Jonna started the motor. They came back to the island from a totally new direction, and it didn’t look the same.”
Tove Janssonin kirjassa Fair Play on ehkä hienoimpia kuvauksia riidasta, joihin olen törmännyt. Jonna ja Mari lähtevät veneellä merelle. Nousee sumu. Sumussa ryhdytään keskustelemaan kipakammin, asiat eskaloituvat, sanotaan asioita, joita on pidetty pitkään hampaankolossa, suorempaa puhetta. Kaiken sen jälkeen sumu hälvenee, asiat näyttävät kirkkaammilta, niihin on myös uusi näkökulma. Ymmärrystä on ehkä lisätty, yhteyden tunnetta myös. Suhdekin näyttää toiselta.
Ostin tämän kirjan Akateemisesta luullen, että tein löydön, sellaisen Tove Janssonin pienoisromaanin, jota en aikaisemmin ole lukenut. Kirja on tiestysti kuitenkin ilmestynyt aikaisemmin Reilua peliä -nimellä. Pidän jostain syystä tästä englanninkielisestä enemmän. Se on kauniisti käännetty ja tuntuu kivalta lukea sitä samalla kielellä kuin vaikkapa esipuheen kirjoittanut Ali Smith. Kansikin kuvaa ehkä juuri tuota sumukohtausta, josta alussa sitaatti.
Smith kuvailee hienosti esipuheessaan, että kirja lupaa jotain filosofisesti tyyntä, mutta hienovaraisesti radikaalia.
#levotonlukija #kirjat #kirjagram #kirjagramsuomi #lukeminen #reading #books #bookstagram #instabooks #booksofinstagram #kirjahyllystä #myyearofreadingandwriting #tovejansson #alismith
