Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Lumikko ja yhdeksän muuta on Pasi Ilmari Jääskeläisen esikoisromaani (ilmestynyt vuonna 2006) ja muistan lukeneeni sen silloin. Taidan omistaa tätä kirjaa useamman kappaleen. Pasi Ilmari Jääskeläisellä on täysin oma vangitseva tyyli, jota on vaikea kuvailla tai tyypitellä perinteisten laatikoiden sijaan. Hän taitaa itse kutsua tyyliään reaalifantasiaksi, myös maagiseksi realismiksi tyyliä on kutsuttu. Sitä tai tätä, se muistuttaa hieman jotain Haruki Murakamia tai Peter Høegiä, joku on löytänyt siitä myös Mihail Bulgakovia. (Vähän kuin hyvää laatuviiniä maistelisi, kun Jääskeläistä lukee ja pyrkii kuvaamaan…)
Esikoisromaanin jälkeen olenkin lukenut kaikki mitä Jääskeläinen on kirjoittanut. On virkistävää hypätä arvaamattomaan kyytiin, jossa todellisuus hahmottuu monimutkaisemmin ja ihmisen elämä ja maailma avautuvat mystisempinä kuin jonkinlaisen verhon takaa.
Kirjoitin Jääskeläisen uusimmasta kirjasta Kuurupiilon anatomia täällä.
Jääskeläistä ei kannata selittää vaan lukea. Kokeile ainakin. En tiedä miksi, mutta oma suosikkini oikeastaan on tämän Lumikko ja yhdeksän muuta kirjan jälkeen ilmestynyt novellikokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha. Lumikko ja yhdeksän muuta Kiiltomadon arvio täällä.
