Kirjahyllystä 77/366

Kirsi     18.3.2024     ,

Avainsanat:

Michael Howard: Van Gogh – His Life and Works in 500 Images

Amsterdamissa Vincent Van Goghin museossa tajuaa, kuinka mielettömän tuottelias (tai maaninen – tai molempia) Vincent Van Gogh on ollut. Museo on ehdoton vierailukohde, siitä saa myös hyvän käsityksen Van Goghin elämästä, mielestä ja mielentiloista ja maalaustyylin kehityksestä. On kiehtovaa, kuinka värit ilmestyivät tälle vasta tämän muuttaessa Ranskaan. Ennen sitä tyyli oli samankaltaista tummaa ja synkkää kuin siihen aikaan monella muullakin taiteilijalla tämän kotimaassa. Olisiko meillä Van Goghin räjähtävän keltaisia auringonkukkia ilman Pariisia ja Provencea? Ehkä ei.

Tämä kirja on ostettu ehkä jostain museokaupasta? Kirjan takana olevassa hintalapussa lukee The American Book Center ja pienellä googlaamisella paljastuu, että se on kirjakauppa Amsterdamissa (myös parissa muussa paikassa Hollannissa, joissa en kuitenkaan ole käynyt). Olen siis todennäköisesti raahannut tämän painavan kirjan mukaani käytyäni ensin ihailemassa maalauksia museossa.

Tämä kirja käy läpi Van Goghin elämää ja kirjasta jää kahtiajakoinen tunnelma (kuten Van Goghin elämästäkin): toisaalta ulkoista värien ilotulitusta ja toisaalta synkkää sisäistä mielentilaa. Kirja näyttää myös paikat, joissa Van Gogh eli ja maalasi ja antaa Van Gogh -fanille useammaksikin matkaksi pyhiinvaelluskohteita.

Jos yhtä saa suositella niin Provencessa oleva St-Rémyn museoksi muutettu mielisairaala, johon Van Gogh tuli itse vapaaehtoisesti Arlesista surullisen ja kuuluisan korvan leikkaamisepisodin jälkeen. Mielisairaalan alueelle, on asetettu kopioita Van Goghin maalauksista niihin paikkoihin, joissa hän on maalannut. Näet siis yhtä aikaa maiseman, jonka tämä näki ja toisaalta taulun, josta kuvastuu se, miten hän sen näki. Sairaalassa Van Gogh oli noin vuoden, se oli hänen tuotteliainta aikaansa ja hän maalasi sinä aikana n. 150 maalausta. Van Gogh -reitti, jossa myös mielisairaala, löytyy täältä.

Katsellessa kirjasta taas Van Goghin paksuviivaisia, silmiä häikäiseviä maalauksia, tulee mieleen ajatus, kuinka Van Gogh on ollut niin paljon, ehkä jopa liikaa yhteen ihmiseen.