Brian Grazer & Charles Fishman: A Curious Mind – The Secret to a Bigger Life
“You don’t have to be Thomas Edison. You don’t have to be Steve Jobs. You don’t have to be Steven Spielberg. But you can be ‘creative’ and ‘innovative’ and ‘compelling’ and ‘original’ – because you can be curious.”
Olemme tyttäreni kanssa New Yorkissa monta vuotta sitten. Kesken illallisen viereiseen pöytäämme istuu tutun näköinen mies: elokuvatuottaja Brian Grazer, jonka kirjan A Curious Mind olen vähän aikaisemmin lukenut ja jota nyt kehun kaikille. Grazer istuu samalla sohvalla vieressäni ja illallinen on pilalla. Koko loppuajan mietin, kehtaanko aloittaa tämän kanssa keskustelun ja jos kehtaan, miten osaan kehua tämän kirjaa ilman että se kuulostaa hölmöltä (ihan kuin kehut koskaan kuulostaisivat niiden saajan mielestä hölmöiltä…). Tämän seuralainen lähtee naistenhuoneeseen, eikö tämä olisi sopiva hetki, en häiritse seurustelemista? Grazer ottaa kuitenkin kännykän käteen ja näyttää siltä, ettei halua, että häntä häiritään.
Lopulta lähdemme hotellille, en saanut sanottua tälle mitään ja harmittelen sitä loppuillan. Vieläkin vähän harmittaa.
Sillä tämä kirja on inspiroiva kirja käytännöllisestä uteliaisuudesta: kuinka olla aidosti utelias suhteessa muihin ihmisiin. Kuinka käyttää uteliaisuutta, kuten Grazer itse
”I use curiosity as a management tool.
I use it to help me be outgoing.
I use curiosity to power my self-confidence.
I use it to avoid getting into a rut, and I use it to manage my own worries.”
Erityisesti tämä on ajatus, jota bisnesmaailma voisi hyödyntää enemmänkin?
“I think questions are an underappreciated management tool.”
Kirjan alussa Grazer kertoo kuinka nuorena poikana pääsi Warner Bros:ille lakiosaston assariksi. Hänen tehtävänään oli toimittaa sopimuspapereita edestakaisin. Aika nopeasti hän tajusi, että toimittaa papereita melko kuuluisille ihmisille, mutta ei tapaa näitä. Aina oli joku sihteeri välissä. Grazer päätti noudattaa toista taktiikkaa ja valehteli. Paperit olikin määrä toimittaa henkilökohtaisesti vastaanottajalle. Ovet aukesivat ja Grazerin elämä muuttui.
Päästyään kiinnostavien henkilöiden luokse, tämä päätti oppia näiltä ja näin saivat alkunsa Grazerin uteliaisuuskeskustelut (curiosity conversations). Hän pyysi kiinnostavilta ihmisiltä 20 minuuttia aikaa. Jos sai ajan, kyseli, kuunteli ja oppi. Hän toteaa, että yllättävän moni on suostunut keskusteluihin ja yllättävän moni vaikutusvaltainenkin ihminen puhuu mieluusti itsestään, työstään, elämästään. Avainasia on kysyminen ja kuuntelu.
“Don’t share your own story or your own observations. Listen. Ask questions. The goal is for you to learn as much about the person you’re talking to as you can in the time you have. If you’re talking, you’re not learning about the other person.”
Grazer käsittelee myös nykyistä tietotulvaa ja tiedonsaannin helppoutta ja kysyy hyvän kysymyksen: ”But here’s the really important question: does having all of human knowledge available in the palm of our hands make us more curious, or less curious?”
Kirjan lopussa on lista ihmisistä, joiden kanssa Grazer on käynyt keskustelunsa ja se on melko vakuuttava. Kolmenkymmenen viiden vuoden keskusteluista on syntynyt 27 sivuinen luettelo. Kirjan liepeen myyntipuheenakin kysytään: ”What do Andy Warholm Barack Obama, Princess Diana, Michael Jackson and Norman Mailer have in common? A: They’ve all had a curiosity conversation with Brian Grazer.”
“You’re born to be curious, and no matter how much battering your curiosity has taken, it’s standing by, ready to be awakened.”
