Alain de Botton: How Proust Can Change Your Life
Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on suomeksi noin 4000 sivua kattava 10 osainen kirjasarja, joka on klassikko ja jota lähes jokainen, joka on sen lukenut, suosittelee. Aloitin sen muutaman kerran ja päädyin parhaimmillaan johonkin vähän yli 100 sivun, alle puolivälin ykkösosaa. Tuntuu siltä, että Proustin lukemiseen tarvitaan muutamakin ”intro”. Itselläni niitä oli kolme, niistä ensimmäinen Alain de Bottonin How proust Can Change Your Life, jonka luin ensimmäisen kerran jo yli 10 vuotta sitten. Sen jälkeen olen lukenut sen pari kertaa ja kuunnellut kerran. Toinen intro oli mieheni, joka muutamia vuosia sitten kuunteli Kadonnutta aikaa etsimässä teoksen ja oli sen jälkeen sitä mieltä, että se on maailman toiseksi paras romaani (paras on hänen mielestään Sota ja rauha). Ne, jotka tietävät miehestäni mitään tietävät ainakin sen, että tämä ottaa luokittelun tosissaan, joten mielipiteeseen on suhtauduttava vakavasti. Aloitin taas Proustini, en päässyt kovin pitkälle – miten tämä voi olla näin pitkäveteinen???
Kolmas kerta toden sanoi ja Hannu Mäkelän viime keväänä ilmestyneen kirjan Proust on Proust jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, perustimme Proust-piirin ja ryhdyimme lukemaan. Etenemme osa/kk tahtiin ja olemme nyt osassa 6 (josta ajatuksia täällä), josta etäkeskustelu tapahtuu huomenna keskiviikkona. Jos haluat mukaan piiriin, lisää infoa täältä. Aloitamme nyt siis 7 osaa, mukaan mahtuu kyllä.
Vielä on liian aikaista ehkä sanoa, muuttaako Proustin lukeminen elämäni, mutta on pakko myöntää, että kyllä se siihen vaikuttaa. Näkemisen ja kokemisen tapaan. Vaikka Alain de Botton ei lopulta ollut se, joka sai minut Proustin kimppuun, oli tämä erinomainen lämmittelijä. Bottonin kirja on helppolukuinen, älykkäästi kirjoitettu ja avaa Proustista kiinnostavia näkökulmia. Uutiskirjeeseen Proust-piirin matkan alussa kirjoitin kirjasta näin:
Alain de Bottonin kirja How Proust Can Change Your Life (suomeksi Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi, suom. Hanna Tarkka) on mukavan kevyesti (riippuu toki näkökulmasta, kuinka kevyesti haluaa Proustiaan käsiteltävän) kirjoitettu kirja siitä, kuinka Proustin lukeminen on oleellista edelleen, vaikka kirjan kirjoittamisesta on yli 100 vuotta, ja siitä mitä Proust ehkä haluaa saada meidät ajattelemaan.
Kirjan alussa hän kertoo kuinka vain neljä kuukautta ennen kuolemaansa jo arvostettu ja juhlittu kirjailija, 51-vuotias Marcel Proust, vastaa lehden L’Intransigeant kysymykseen, joka perustuu amerikkalaisen tiedemiehen ennustukseen maailmanlopusta. ”If this prediction were confirmed, what do you think would be its effects on people between the time when they acquired the aforementioned certainty and the moment of cataclysm?
Finally, as far as you’re concerned, what would you do in this last hour?”
Marcel Proust vastaa tähän:
“I think that life would suddenly seem wonderful to us if we were threatened to die as you say. Just think of how many projects, travels, love affairs, studies it – our life – hides from us, made invisible by our laziness which, certain of a future, delays them incessantly.
But let all this threaten to become impossible for ever, how beautiful it would become again! Ah! If only the cataclysm doesn’t happen this time, we won’t miss visiting the new galleries of the Louvre, throwing ourselves at the feet of Miss X., making a trip to India.
The cataclysm doesn’t happen, we don’t do any of it, because we find ourselves back in the heart of normal life, where negligence deadens desire. And yet we shouldn’t have needed the cataclysm to love life today. It would have been enough to think that we are humans, and that death may come this evening.”
Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi loppuu tiivistyneeseen ajatukseen teoksesta: Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on ”a practical, universally applicable story about how to stop wasting time and start to appreciate life.”
Teos on siis Alain de Bottonin mielestä käytännöllinen ja universaalisti sovellettavissa oleva tarina siitä, kuinka lakata hukkaamasta aikaa ja aloittaa arvostamaan elämäänsä. Mitä se sitten tarkoittaa?
Alain de Botton selittää tällä videolla hienosti, kuinka ajattelee kirjallisuudesta ylipäätään. Miksi niin usein vain luemme kirjan ja siirrymme samantien seuraavaan? Mitä jos kirjan luettuaan ryhtyisikin tarkastelemaan maailmaa ikään kuin kirjailijan tutkan läpi. Proustin lukemisen yhteydessä siis ajatellen: kuinka Proust näkisi tämän? Proustia pidetään mestarihavainnoitsijana, mikä on helposti ymmärrettävissä jo ensimmäisistä sivuista alkaen. Yksityiskohtia riittää. Mitä jos alkaisi tarkastelemaan yksityiskohtia tarkemmin? Mitä jos elämän läsnäolossa onkin kysymys siitä, että pysyy kiinni hetkessä yksityiskohtien kautta?
Alain de Bottonin kirjan pohjalta on tehty BBC:n tunnin mittainen näytelmällinen ohjelma Proustista, jossa Proustia näyttelee Ralph Fiennes. Ohjelma käy temaattisesti läpi Bottonin kirjan pohjalta Proustin ”opetuksia” ja vähän elämääkin. Näyttelijät esittävät tämän ystäviä tai esimerkiksi kirjailija Virginia Woolfia, jotka kommentoivat Proustia. Vuorosanat ovat todellisia, ohjelmassa ne dramatisoidaan näyttelijöiden avulla. Lisäksi oikeina ihmisinä kommentoimassa ovat Alain de Botton itse ja jo edesmennyt nobelkirjailija Doris Lessing, joka kertoo lukeneensa Proustia viihteenä. Ohjelma on ehkä vähän asetelmallinen ja outo, mutta myös kiinnostava, informatiivinen ja viihdyttävä. Se löytyy täältä.