Jacques Derrida: Platonin apteekki ja muita kirjoituksia (toim. Teemu Ikonen ja Janne Porttikivi)
Derrida saa mennä. Joskus on pakko myöntää, että joku teksti on liian vaikeaa ja tämä on sitä. Olen yrittänyt ja yrittänyt, päässyt joka kerta noin 100 sivua (no, vähän alle) ja päätä on ruvennut särkemään. Mielentilani on ehkä liian levoton tai Derrida on sellaista ajattelun tasoa, johon en pysty.
Löytyi kirjasta lause, jonka olen merkannut. Ennen luovuttamista.
“Pitäisin seuraelämästä niin kuin muutkin, jos en varmasti tietäisi siinä näyttäytyväni paitsi epäedullisessa valossa myös aivan toisenlaisena kuin todella olen. Päätökseni kirjoittaa ja pysytellä piilossa on juuri minulle sopiva ratkaisu. Jos olisin itse läsnä, kukaan ei sen sijaan koskaan käsittäisi arvoani.”
Palataan asiaan parinkymmenen vuoden kuluttua, jos olen elossa. Siihen asti, moikka Jacques. Tai kuten Ray Charles sen sanoo: Hit the Road Jack.
