Emily Nasrallah: Muistot (suom. Satu Ruotsalainen)
”Hänen silkkinen huivinsa lojuu tuolin päällä. Hänen hajuvetensä tuoksu leijuu taloni sisällä. Meidän ympäristössämme tuoksu on outo. Hän on tuonut sen mukanaan Lontoon tavarataloista.”
Sisällisota, kaksi ystävätärtä, kaksi ratkaisua ja elämää. Muistot on eräänlainen keskustelu entisen, nykyisen ja tulevan kanssa kahdesta eri näkökulmasta, ystävättären, joka jää ja toisen, joka pakenee. Tämä kirja teki aikoinaan todella ison vaikutuksen, monella tavalla.
”Minä kannan tuskani painavia ketjuja.
Minä kannan kansani ja maani tuskaa.
Minä valvon, olen uneton.
Toisinaan pakenen pilvien taakse.
Pakenen unelmien kanssa.
Kyllä, jatkan unelmointia.
Unelmat, ainoa kaukainen portti heidän käsiensä ulottumattomissa.
He eivät kykene lukitsemaan sitä edessäni.
Minä jatkan pilvilinnan rakentamista.
Kutsun sinne huolestuttavat rakkaani.
Kutsun sinne jokaisen, joka loukkasi jalkansa matkan piikkeihin.”
Ensinnäkin tämä on kaunista, vahvaa ja tunteikasta tekstiä, joka menee syvälle. Toiseksi tämä antaa sotaan ”arkisen” näkökulman, kuinka elää sodan keskellä, kuinka voi kokea yhtä aikaa kateutta ja katkeruutta, vihaakin, ystävätärtä kohtaan, joka on hylännyt, pettänyt, synnyinmaansa sen vaaran hetkellä. Kuinka ylipäänsä elää sodan keskellä. Jollain lailla suorittaen samoja askareita kuin aikaisemminkin, turtuen pelkoon. Kolmanneksi tämä on vaikuttava inhimillinen tarina, joka ei moralisoi vaan henkilöhahmojensa kautta pakottaa tarkastelemaan inhimillistä (naisen) pyrkimystä elämään itsenäistä elämää osana väkivaltaista, pakottavaa viitekehystä.
”Minä yritin paeta tästä helvetistä, mutta minne?
Suuri onnettomuus kyyristelee nurkassa, ikkunoiden yläpuolella, meidän silmissämme ja sydämissämme ja me yritämme paeta sitä.
Viimein oli lentokoneen nousun aika ja me kohosimme ilmaan tuntematta helpotusta.”
Emily Nasrallah oli libanonilainen kirjailija ja naisten oikeuksien aktivisti, joka kuoli vuonna 2018, New York Timesin artikkeli kirjailijasta täällä.
”Haluan puheeni aluksi vakuuttaa, että kieltäydyn täydellisesti hyväksymästä sotien logiikkaa, oli se millaista tahansa.”
